Todiste paketeista!

Jouluiset elokuvapaketit löysivät perille oikeisiin osoitteisiin. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu katsella itseään televisiosta..

Joulupuuhastelua

Lupasimme puuhailla joulupakettien parissa ja maanantaina tuli vihdoin valmista. Iltatyöt huipentuivat viime viikonloppuna varsinaiseen tonttutehtailuun...sarjatuotantona dvd levyjä, painamista, leikkausta ja osoitteita. Otin puhelimella kuvan touhusta, mutta tekniikka on näköjään pahemmassa lomantarpeessa kuin Elisa itse.

Toivottavasti saamme palata asiaan ja kuulla vielä kommenttaja Iinalta, Esalta ja Otolta!

<3

Leppoista joulunaikaa kaikille!

Syömään ja elokuviin

Kiitos Rovaniemen - näimme pitkästä aikaa Minean ja Anskin kanssa. Vaihdoimme ensin kuulumisia ja ideoita tulevasta, jonka jälkeen suuntasimme Arktikumin Vimmaan. Näytös meni hyvin ja palaute dokumentistamme oli hyvää. Harmi vain, ettei sitä voitu näyttää HD:n.

Kiitos kaikille vieraille! Seuraavaksi joululahja hommiin.

Arktista Vimmaa 12.11.

Aamuviiden postaus esitetään lauantaina 12.11. Arktista Vimmaa elokuva- ja mediafestivaaleilla.

Katselmussarjan elokuvat esitetään kaksi kertaa klo 11:00-13:30 ja iltapäivällä 14:00-16:30 välisenä aikana. Dokumenttimme on sarjan viimeisellä ohjelmapaikalla, joten arvioidut esitysajat ovat klo 12:30 ja klo 15:30.

Paikkana Arktikum, Rovaniemi.

Tapahtuma on ilmainen ja kaikille avoin. Tervetuloa sankoin joukoin kaikki Lapin kävijät! :)

Kilpailija levikkikentällä!

Anskin bongaus: Suosikin muotibloggari - hänestä kuvattiin tai kuvataan parhaillaan dokumenttia "muotibloggarin arki".

Mitä tässä tilanteessa tehdään? Lähdetään illallistamaan ja pelaamaan golffia maikkarin ohjelmavastaavan kanssa? Ehkä.

More beautiful things

Eilen editissä valmistui englanninkielinen versio Aamuviiden postauksesta eli "Blogging at 5 A.M.". Tekstitysten teko oli yllättävän mielenkiintoista ja avasi kyllä uutta mielenkiintoa koko tarinan seurantaan.

Haastavimmista käännössanoista jäi itselleni mieleen ainakin "elintasopaksukki" ja "narujen pleissaus". Keskenään emme olisi suoriutuneet sujuvasta Oulun, saati sitten Porin-englannista, joten suuret kiitoksen sinne Pudasjärvelle! Siellä tehtiin valtava työ tekstien tarkistuksessa.

Tarvitsimme englantiversion lähinnä festarilevitystä varten. Laitan huomenna kuudennen festari-DVD postiin, jonka jälkeen levitystyö jatkuu kohti toisia tahoja. Ainoana huolena on, että 50 minuuttinen elokuva on festareille todella pitkä.

Mutta toiveikkain mielin, yksi osuma jo takana.

Vimmaa festareille!

Kuin ensi-iltamme huipennukseksi saimme eilen iltana tiedon, että dokumenttimme pääsee Arktista Vimmaa 2011 elokuva- ja mediafestivaalien katselmussarjaan.

Kilpailuun osallistui 45 teosta, joista 11 elokuvaa valikoitui kilpailusarjaan ja 11 katselmussarjaan. Aamuviiden postaus esitetetään Rovaniemen Arktikumissa lauantaina 12. marraskuuta. Tarkempi ohjelma ilmestyy myöhemmin festareiden kotisivuille:

http://arktistavimmaa.org

Tänä vuonna raati kiinnitti kuulemma erityisesti huomiota teosten huolelliseen toteutukseen. "Elokuvaan päätyvän kuva- ja äänimateriaalin tulisi olla harkittua ja motivoitua; hyvä synopsis ei jaksa kantaa, jos äänet ovat muusia tai näyttelijät miettimättä valittu."

Haa haa. Tuntuu kieltämättä tosi hienolta! Viimeisestä Arktikumin vierailustanikin on aikaa ehkä 10 vuotta.

Ensi-iltanäytös 8.10.2011

Lämpöiset kiitokset kaikille tuesta ja kiinnostuksesta, juhlaseurasta, kommenteista ja kukista! Meillä oli ikimuistoiset juhlat.

Aamuviiden postaus

Making of -matskun, kahden vuoden klaffihörtsyjen, linus-mäkki-windows keskustelun, pylvään ja A&A:n kautta turvassa unien maailmaan.

HD:na ulos 01:15

Ohjaajien yhteistyö jatkuu 19:03

Väliaika, making of valmiiksi ja puhelu Porista 17:50

Leffa pyörii 12:40

Herkkuja pöytään 12:10

Ja aurinko paistaa 11:50

Anski saapui 11:40

Viimeinen paleverointi Kalliotien pihassa, 11:15

Ihana herätys 07:28

Viimeiset 100 metriä

Tänään alkoi vihdoin jännitys kiertää vatsanpohjassa. Aamun testauksessa oli pientä sinisyyttä, mutta oih! Blu-ray oli hianon näköstä. Pitäsköhän käydä ihan tasaamassa hiukset parturissa?

Poimintoja mielen sopukoista

Blogin kirjoittaminen on vaikeaa. Haluan vapaasti kirjoittaa, mitä mielessäni liikkuu, mutta koska koko homma on julkista, joudun oikolukemaan tekstin monta kertaa ja pohtimaan, onkohan tämä nyt hyvin sanottu ja mitähän ihmiset ajattelevat, kun kirjoitan nyt näin. Sama homma tulee vastaan dokkarin teossa. Mitähän ihmiset nyt ajattelevat tästä meidän teoksesta? Näkevätkö he sen niin kuin me sen näemme? Entä jos siitä ei pidetä? Tai mikä pahinta - entä jos se ei herätä ihmisissä minkäänlaisia tunteita! Ensi-ilta ja palautteen saaminen ovat tämän prosessin pelottavin ja samalla kuitenkin palkitsevin vaihe.

Pelottomuus ja itsensä likoon laittaminen ovat ominaisuuksia, joita meissä kaikissa ei ole. Esimerkiksi päähenkilömme Iina on mielestäni ihailtavan rohkea ihminen. Hän tekee niin kuin tahtoo ja ammentaa voimia positiivisesta palautteesta. Hän on päässyt pitkälle olemalla vain oma itsensä. Toivottavasti tämä välittyy Aamuviiden postauksesta myös katsojille.

Yksi dokumenttimme kantavista teemoista on se, että ihminen voi tehdä kivoja asioita ja kokeilla uusia juttuja olematta samalla liian ankara itselleen. "Ei saa jäädä tuleen makaamaan", niin kuin Esa asian ilmaisee. Ottokin on puheissaan samoilla linjoilla. Riskejä kannattaa ottaa. Dokkareita kannattaa tehdä. Ensi-iltoja kannattaa pitää.

Jännittää, mutta ei auta. Ensi-ilta on ihan pian. Ilmoitamme heti, kun saamme paikan varattua!

Salakeikka

Näytimme salaa Aamuviiden postauksen Vanhalla paloasemalla Oulussa muutama viikko takaperin. Paikalle sattui vahingossa paikallinen bloggari, jonka arvioinnin dokkarista voi käydä lukemassa täällä. Hienoa miten tämä blogimaailma toimii!

Aamuviiden postauksen ensi-ilta on suunnitteilla heinä-elokuulle Oulussa. Paikalle saavat tulla kaikki halukkaat.

Burn baby burn!

Odottelen tässä polttotiedoston renderöintiä. Viitisen minuutin kuluttua pääsen polttamaan Aamuviiden postauksen ekalle DVD:lle. Fiilis on aika tyhjä. Tämä oli nyt sitten tässä.

Vai oliko?

Tuottaja tuottaa

Aivan kuten Elisakin toteaa, en minäkään tiennyt ennen opintojeni aloittamista OAMK:ssa mitään tuottajista tai heidän panoksestaan tuotantojen toteutukseen. Vaan nytpä tiedän!

Olen toiminut Aamuviiden postauksen tuottajana ensin yhteistyössä Elisan kanssa ja nyt jälkituotantovaiheessa itsekseni. Loistava elokuvatuotannon tietopankki Elokuvantaju kertoo tuottajien työtehtävistä seuraavaa:

- Tuottaja käynnistää ja päättää elokuvatuotannon.

- Esituotantovaiheessa tuottaja löytää ja kehittää projektin sekä järjestää rahoituksen

- Tuottaja palkkaa käsikirjoittajan (tai käsikirjoittajat) ja valvoo käsikirjoituksen kehittelyä

- Ennen kuvauksia tuottaja palkkaa ohjaajan, näyttelijät ja muun tuotantohenkilöstön

- Tuottaja valvoo tuotantoa kuvausten ja leikkauksen aikana

- Jälkituotannon jälkeen tuottaja voi osallistua elokuvan levitykseen ja markkinointiin

Tuottajan tehtävät ovat tuotannossamme hiukan poikenneet luetelluista, koska kolmen hengen porukkamme sisälsi jo valmiiksi niin käsikirjoittajat, ohjaajat kuin tuotantohenkilöstönkin. Tuottajan hommiin on produktiossamme kuulunut muun muassa niin kuvauksiin liittyvien vakuutusten kuin sponsorien hankkimistakin. Hommat ovat menneet meillä lähinnä niin, että se jolla on ollut kulloinkin aikaa on hoitanut ne.

Pääsin tutustumaan tuotannossamme myös tuotantokansion koontiin. Se sisältää KAIKEN tuotannon aikana syntyneen materiaalin aina käydystä paperisodasta työtiedostoihin asti. Olen koonnut kansiota useita päiviä, metsästänyt sähköposteista palaverimuistioiden ja aikataulujen raakileita, printannut kaikkia sähköisesti tuotettuja tiedostoja sekä vaatinut Mineaa ja Elisaa palauttamaan minulle tiedoston " Esa_kysymykset_24.8.2010_VERS_1.4" Tätäkään tiedostoa ei tietenkään löytynyt, koska olemme olleet pakotettuja keskittymään kaikkeen muuhun kuin tuottamiseen. Mutta ei sillä niin väliä! Ei sitä papereilla leffoja tehdä! Ta daa, tässä se on!

Tuotantonumerolla E360 ja työnimellä "blogidokumentti" kulkeneen produktiomme tuotantokansio! Kaikki (ei-mystisesti-kadonneet) tuotannolliset paperit samassa paketissa työtiedostoineen ja raakile diiviidineen.

Kiitokset tuottaja-assari Reettalle, joka potkaisi projektimme käyntiin 1.5 vuotta sitten, sekä tuottaja-assari Mauralle, joka on vastannut kaikkiin kansion kokoamista koskeviin ja useasti toistamiini kysymyksiin ainakin melkein joka kerta samalla tavalla. Kiitokset myös Elisalle kun pidit tuotantokansion raakileemme edes jonkinmoisessa järjestyksessä tuotannon alkuvaiheessa, sitä oli helppo lähteä täydentämään. Kiitetään nyt vielä Mineaakin online-editin laadukkaasta mapitusmusiikista kun kerran tämä kiitos rulijanssi aloitettiin.

Tuottamisen myötä on taas astuttu reippaana tyttönä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja sisäinen järjestelijä on tyydytetty ainakin seuraavaan siivouspäivään asti.

Väärin!

Elisa kirjoitti pari päivää sitten linssimuhennoksista, juoksulenkeistä, siestoista ja siivoamisesta. Ihan kuin dokkarin teolta riittäisi aikaa sellaisiin ylellisyyksiin! Pah.

En ole viimeiseen kolmeen viikkoon ehtinyt venäjäntunnille, vaan olen kiltisti istunut editoimassa tai kirjoittelemassa tutkielmaani. En ole myöskään liikkunut juuri yhtään. Päivittäinen liikunta viimeisen parin kuukauden ajalta on koostunut lähinnä pyöräilystä koulun ja kodin väliä sekä kävelystä ruokalaan ja takaisin. Lihaskuntoa on tullut treenattua kantamalla kahvitermaria ympäriinsä.

Syöminen on unohtunut ja koulun lounaan lisäksi on tullut nautittua pussikaupalla salmiakkia ja kahvia. Kotona odottaa joka ilta hämähäkinseitit ja viemättä jääneiden roskien imelä tuoksu.

Kiitos sille, että oma elämä on mahdollista siirtää välillä syrjään elokuvallisten velvollisuuksien tieltä, on dokkarimme edistynyt hurjasti. Leikkelen viimeisten kohtauksien ääniä parhaillaan ja siirryn pian pikaiseen värimääritykseen.

Perjantaina tietokone sylkee ulos lämpimän DVD:n, joka sisältää puolentoista vuoden uurastuksen tuotoksemme: Aamuviiden postauksen!

Outo ja yllättynyt olo.

En oikein tiedä miten päin olisin täällä. Tuntuu, että haluaisin hyppiä riemusta ja toisaalta voisin itkeä liikutuksesta. Tyydyin kuitenkin (vielä) vain nostelemaan käsiäni ilmaan ja kävelemään hetken ympäri olohuonetta. Tuotantokansion eli dokumentin palautukseen Minea ja Anski viimeistelevät vielä parina päivänä paljon asioita, mutta omalta osaltani.. Luullakseni olen nyt aikalailla katsomon puolella.

Tein tänään tuntilistaa ja latasin Dropboxiin kaikki tärkeimmät materiaalit, joita minulta löytyi. En enää tiedä mitä muuta tekisin tai miten helpottaisin online editin työmäärää.

Vaikeaa tuntilistan työstämisestä teki se, että viime vuoden kalenterini on Suomessa ja siellä on suurin osa merkinnöistäni. Jouduin käymään läpi kaikki lähettämäni sähköpostit 1,5 vuoden ajalta ja kopioimaan yhteiset tapahtumat Anskin valmiista listasta. Myös tämä blogi toimi hyvänä aikajanana. Ensimmäinen merkintä listassani on 15.9.2009 - palaveri Elisan luona.

Tarkoista tunneista ei voida toki puhua, mutta kokonaisuudessaan jokainen meistä on "dokumentaroinut" pitkälle yli 700 tuntia. Eniten aikaa näytti kuluneen ennakkosuunnitteluun ja alun leikkausvaiheeseen, mm. litterointiin meni n. 30 tuntia ja kuvauksiin n. 180 tuntia. Äänitöihin ja värimäärittelyyn en voinut harmikseni osallistua täältä käsin lainkaan.

Käydessäni läpi vuotta 2010 uskomattoman paljon tapahtumia, hauskoja sattumia ja stressaavia öitä palautui kyllä mieleeni. Syksyn kohdalla olin hieman kauhuissani miten olenkaan elämääni viettänyt. Ajatuksissani pyörii usein, ettei minulla ole täällä lupa olla vapaalla tekemättä mitään työhön verrannollista. Mutta ehkä minun pitäisi yrittää aktiivisemmin olla rauhassa, halusin aiemmin jo tämän kevään osan.

• tiedostot yhteen kasaan
• tuntilista optimaan
• matkakassin mittausta koneeseen
• 1 skipattu "Film comedy" -tunti
• epäterveellinen unirytmi
• Siestan laatu: odottaa viikonloppua

Oulussakin kuulemma edettiin hyvin.

• DVD:n kannet tytöille
• 1 kuntopiiri
• 1 kuntosalitreeni
• 1 biitsipallotreeni
• animaatioiden location scouting
• läjä hävinneitä tuotantopapereita
• 1 espanjan tunti
• Siestan laatu: ei merkintöjä

Tehoton olo

Olen niin myöhässä aikataulustani. Entinen tatsi on hukassa, kun en kykene näköjään edes harkittuun bloggaamiseen. Tätä hieman pelkäsinkin. Kulutin tänään liikaa aikaa juoksulenkkiin, linssimuhennokseen ja kämpän siivoukseen. Kuinka sallitulta ja sunnuntailta ne kuulostavatkaan.

Nämä toimenpiteet onnistuivat kyllä erinomaisesti, mutta vähintään myös se DVD:n kansi olisi pitänyt saada valmiiksi. Aloin piirtämään siihen vielä jotain näperrystä ja asettelu kaipaa viilausta. Onneksi sain Anskilta hienon logon kanteen, se auttoi kovasti.

Kattellaan.

Lauantain löytöjä

Loppuraportti tuli valmiiksi.

Nyt vapaalle. Päätin lähteä käymään lauantai-illan kunniaksi bussimatkan päässä olevassa Citymarketissa, eli Carrefour expressissä, etsimässä oikeaa raejuustoa sekä tutustua toistamiseen paikalliseen elokuvakylttuuriin.

Lähes poikkeuksetta elokuvat on täällä dupattu, joten kielimuurin takia valitsin "helpon" lasten animaation Gnomeo y Julieta. Kuten arvata saattaa, se oli tarina Romeosta ja Juliasta puutarhatonttuina. Wow.

Tontut eivät kolahtaneet minuun, mutta hauskaa oli silti. Jotenkin tulee kotoinen olo, kun istuu pimeässä teatterin salissa ja rötköilee ihanassa sohvatuolissa. Täällä voi mennä vapaasti istumaan sinne mihin mahtuu, paikkalippuja ei myydä ollenkaan. Mieleeni jäi myös kuva aulan sinisestä kokolattiamatosta, jossa suorastaan ui paketeista ylipursunneita popcorneja. Niin ja leffan lopuksi ihmiset alkavat aina taputtaa!

Huomenna olisi tarkoitus suunnitella dokkarillemme DVD:n kansia ja perehtyä miten linssimuhennos syntyy. Hieman jännittää, muhennos vaatii allensa jonkinlaisen kasvisliemen enkä ole koskenut graafisen suunnittelun saloihin lähes kahteen kuukauteen. Painetta, painetta.

Vielä yksi dippi: Kämppäkaverini löysi tänään nimittäin todella mielenkiintoisen blogin. Siinä vanha isoäiti pitää blogia ja videopostaa mm. miten käytät facebookia, nagivaattoria jne. En tavoita suurinta ilonaihetta, koska taas kaikki on espanjaksi, mutta en turhan usein ole nähnyt vanhusten reilaavan tuolla tavalla:

http://elblogdeagueda.blogspot.com

• yritys tehdä valkosipulidippiä jugurttiin ja raejuustoon
• Siestan laatu: hyvä ja maantasossa jopa lämmin
• Siestan jälkiseuraukset: palanut naama ja lievä pääkipu

Tyhjiö-ilta

Oih, nyt kyllä jo nukuttaisi ja selkä ilmoittelee itsestään. Lähetin äsken Minealle leikkaustiedoston huomista varten ja nyt siirryin lämmittelemään peiton alle omaan huoneeseeni. Olohuonessa lämmitin alkoi nimittäin alkuillasta pukata mustaa savua ja se oli eliminoitava.

Sain "Oton liittokokous" -kohtaukseen montaasileikkaukset valmiiksi, mutta jotenkin tuntui pahalta jättää hommia siihenkään, kun ajattelee miten paljon hommia Minealla on huomenna koululla. Yritin sitten vielä testata kahteen muuhun kohtaukseen uusia palasia ja hioa skarveja.

Aurinko tuli vihdoin näkyviin tänään. En ehtinyt kuitenkaan nauttia siitä kuin koulumatkojen ajan. Toivottavasti huomenna. Alunperin tarkoitukseni oli viimeistellä tänään loppuraportti eli oma arviointi tuotannostamme. Tarkemminottaen sitä pitää jopa korjata, koska päätimme eilen toteuttaa testaamiamme pienimuotoisia animaatioita.

Olemme purkaneet viime viikkoina ajatuksiamme muutamaan otteeseen koko produktion onnistumisen osalta ja se on tuntunut tosi hyvältä. Jotenkin on voinut vielä enemmän iloita työntuloksista, kun mieleen on palannut unohdettuja keskusteluja, palavereita ja reissukohtaamisia 1,5 vuoden ajalta.

Jotenkin tyhjä olo..ehkä laitan nyt vain silmät kiinni ja huomenna parempi mieli.

• 1 tyhjentynyt lähimuisti
• 3 editointua kohtausta
• 6 omenaa, 7 teekuppia
• Siestan laatu: minimoitu

Vielä odottaa montaasileikkaus

Viime viikolla lähetimme raakaleikatun dokumenttiraidan muutamalle opettajalle ja saimme heiltä tärkeitä kommentteja viimeistely varten:

"Pitäisi välttää puheen päälle leikkausta, skarvi sanojen väliin."

"Tällaista tekstiä ei monet saa, Iina luottaa teihin."

"Kuvaus ammattimaista."

"Tarina junnaa paikallaan joissakin kohti."

"Haastattelut ja kommentit toiminnan ääressä hyvä juttu."

"Alussa äänieditointi tehtävä niin, että äänitiloista toiseen hyppiminen ei kuulu."

Nyt hiomme siis vielä lähinnä kuvituskuvia, siirtymiä sekä ääniraitoja ja tämän päivän missioni oli (ja on yhä) uudistaa "Oton liittokokous" -kohtausta. Aamulla en päässyt vielä kovin pitkälle kunnes oli lähdettävä espanjan tunnille ja hyödyntämään koulun tarjoamia urheilumahdollisuuksia.

Jostain syystä oloni on ollut koko päivän hieman alavireinen. En tiedä onko se sateen tai ehkä ikävän seurausta. Pieni piristys iltapäivällä oli kuitenkin elämäni ensimmäinen kerta pilateksessa. Opettaja oli kuin pikkuruinen jumppatrikoisiin pukeutunut menninkäinen nimeltä Gandhi. Hän sai minut hymyilemään. En tiennyt minkälaista pilates on, mutta nyt voin suositella sitä kaikille editointi-ihmisille. Selkä- ja pääkipuni olisivat kaivanneet vastaavaa viime syksynä: jumppapallon ja kuminauhan kanssa rauhallista piehtarointia.

Nyt päivällisajan täällä kohta loputtua (22:56), yritän palata takaisin editoinnin ääreen ja kokeilla kohtaukseen montaasileikkausta, jota Heikki Timonen meille lämmöllä suositteli.

Montaasi tekniikka tarkoittaa kutakuinkin:

ensimmäinen kuva kestää 3 sekunttia, toinen 2.5 sekunttia, kolmas 2, 1.5, 1.. tai käytetään esim. kolmen kuvan sarjaa, joista jokaisen kesto on 3 sekunttia. Tarina rytmitetään siis leikkauksilla.

Nyt haen seurakseni vielä villasukat, porkkanoita ja teevettä.

• 12° ja sade jatkuu
• päätös tekstiplansseista
• päätös osallistua Ibizan retkelle
• pieni leikkaus-stressi ja ikävä kotiin
• kämppikseni organisoima tukehduttamisyritys suitsukkeilla
• Siestan laatu: korvattu 1h kuntosalitreenillä

Me oltiin sillain Afterin kanssa

Eilisessä Skype -puhelupalaverissa päätimme, että kokeilemme vielä erästä vanhaa ja nyt uudestaan esille noussutta ideaa: tekstiplanssien animointia videokuvan päälle. Kokeilimme Anskin kanssa sitten nopeita luonnoksia ja loppu iltayön katselin tutorialeja, jotta olisin valmis viikon kohokohtaan...

Keskiviikkoisin minulla on nimittäin mahdollisuus opiskella täällä "Efectos visuales", joka teoriatuntien jälkeen tarkoittaa After Effect -ohjelman käyttöä. Sitä olemme kaivanneet jo pari vuotta Ouluun ja nyt olen samalla iloinen ja samalla turhautunut, koska en ymmärrä opetuksesta mitään. Ohjelma ja opettaja on ohjelmoitu espanjaksi ja minulta kieli onnistuu luontevasti vasta ruokakaupassa.

Tänä aamuna olin kuitenkin erityisen toiveekkaalla tuulella: minulla on ensimmäistä kertaa oikeaa tekemistä tunteja varten. Kiitos yöllisille opetusohjelmille ja Ilkalle, jolta sain linkin mm. loistaviin After Effectsin perusteisiin: www.videocopilot.net/basic

Kaurapuuron (ainoa puuro, jota täältä myydään) ja mansikoiden (ainoat marjat, joita täältä kohtuudella löytyy) jälkeen suunnistin koululle klo 8.30. Matkakavereina minulla oli vaakatason sade ja tuuli, kaipasin taas villasukkia. Lapaset minulla olikin.

Kokeilin tunnilla kahta ihan perus ”motion tracking" sydeemaa:

1. Videokuvan stabilointi ja kolmiulotteisen tekstin lisäys kuvan päälle

2. Kolmiulotteisen tekstin yhdistäminen johonkin kuvan pisteistä siten, että kuva ja teksti liikkuvat samalla tavalla

En oikein tiedä minkälaiseen kuvaan motion tracking on teknisesti kannattavinta/mahdollista tehdä. Käytännössä ideassamme valitun videokuvan täytyy olla tarpeeksi pitkä, sisältää sävyiltään hyvän ”tyhjän" tilan ja se EI saa sisältää tärkeää puhetta. Noh, räpellystähän homma vielä oli, mutta äsken sain käyttää ensimmäistä kertaa myös Dropbox:in Animaatiot -kansiotamme ja tiedostot lähtivät aamuksi tytöille.

• uusi ohjelma "haltuun"
• 500g raejuuston korviketta
• espanjan infinitiivin opiskelua
• raakaleikkaustiedoston vastaanottaminen
• lämmöntuotantojumppa kotona
• Siestan laatu: -ei merkintöjä-

Semana efectivo 2°- Tehoviikko nro.2

Tämä tulee tarpeeseen. Tuntuu, että olen alkanut vihdoin päästä ohi työalkoholismin seurauksista, mutta nyt tarvitsisi todella tsempata. Ja haluan tsempata, niin paljon kuin älyni ja tunnekykyni antaa työkaluja.

Tavoitteena on siis viimeistellä dokumenttimme. Espanjalaisen elämäntyylin mukana käytännön toteutus on tahdiltaa erihenkinen kuin vuosi sitten huhtikuussa, mutta konkreettisen tuotoksen lisäksi haluan näin olla myös lähemmässä tunneyhteydessä Suomeen. Nämä ovat tuotantonnon ehkä nautinnollisimmat päivät enkä valitettavasti muulla konstilla pääse jakamaan niitä teidän kanssa.

Mikä se on?

• Se on valmis.
• Se on kesken.
• Sitä on työstetty osittain kollektiivisesti virtuaalisessa työympäristössä ympäri Eurooppaa.
• Se on 55 minuuttia täyttä tavaraa.
• Se on raakile.
• Sillä on kiire.
• Se on iso.
• Se on polveileva.
• Siinä ei ole animaatioita eikä niitä myöskään tule.
• Paitsi yksi.
• Siitä ollaan ylpeitä.
• Se on siinä.

Missä mennään?

Leikkaustöitä on jatkettu hyvään tahtiin ja tällä hetkellä dokkari on lyhentynyt n. 40 minuuttiin. Olemme edenneet ääniraidan editoimisesta yksittäisiin kohtauksiin ja se helpottaa paljon myös työnjakoa.

Minulla on ollut aika huono omatunto siitä, etten ole Kotkantiellä työstämässä dokkaria yhdessä tuumin, mutta onneksi olen nyt saanut työt sujumaan täälläkin. Leikkausolosuhteet eivät ole kovin kummoiset pienellä läppärin näytöllä, puujakkaralla ja kämppäkaverin "huutaessa" vastakkaisella jakkaralla Skypeen, mutta olen kovin tyytyväinen etteivät sormet enää auringon laskiessa sentään kohmetu kylmästä.

Mukanani on kaikki Iinan ja Oton materiaalit, joten pystyn leikkamaan heidän kohtauksiaan, lähettämään muokatun projektitiedoston Minealle ja Anskille, ja he lisäävät sen sitten varsinaiseen projektiimme Suomessa. Tähän asti tekniikka on pelannut täällä onneksi ongelmitta. Palautteenvaihto tuntuu usein työläältä sähköpostin välityksellä, mutta vasta kerran olemme kohdanneet puhelinpalaverin muodossa. Vajaa kaksi tuntinen kohtauksien pohtiminen tuntui jopa aavistuksen professionaaliselta ja antoi minulle taas syyn olla olemassa. No joo, tätä henkistä työnteon mielihyvää. ;)

Tavoitteena on saada leikkausvaihe kokonaan valmiiksi maaliskuun lopussa ja koko paketti käteen huhti-toukokuussa. Korjatkaa, jos aikataulukäsitykseni on pielessä. Se on sitten ensimmäinen virallinen versio dokumentista. Jos jälkityöt jäävät huhtikuussa kovin kesken, haluamme lisätä haaveilemiamme animaatioita tai kysyntää muuten riittää, niin yksi vaihtoehto on, että jatkan virallisesti (sekä Minea ja Anski epävirallisesti) projektin parissa ensi kesän ja/tai syksyn.

Kohta ollaan jo auringon puolella siellä, täällä ja dokkarissa. :)

Etätyöpisteemme siirtyi Espanjaan

Tällä viikolla toinen editointiryhmämme siirsi työpisteensä onnistuneesti Grau de Gandiaan, Espanjaan. Aika epätodellinen fiilis, mutta luultavasti allekirjoittaneen tila helpottaa ainakin vähän kunnes netti toimii ja ruokakaupan valikoima tulee tutuksi. Mukana on toki editointiin tarvittavat työkalut ja koska koko dokumentin materiaalia ei kannattanut kopioida mukaan, päädyimme kuvituskuviin Iinan ja Oton osalta. Hetki varmasti menee ennen kuin työpisteestä tulee toimiva, arki lähtee rullaamaan ja töihin voi oikeasti keskittyä.

Ja onneksi olkoon 10 000 vierailijan ylityksestä blogissa! Voisinpa lähettää teille täältä viini- ja oliivilastin.

Vaikka täällä näyttää tosi kivalta, kaipaan kovasti sitä online editin lämpöpuhallinta. Ehkä kuukauden päästä..

The Trailer

Ylpeinä esittelemme dokumenttimme trailerin!

It's Showtime!

Nyt oli pakko tulla kertomaan, että olemme saaneet työstettyä trailerin ja ehkä mahdollisesti dokumentinkin ensimmäiset sekunnit valmiiksi! Aloitamme vahvasti ja menemme suoraan asian ytimeen. Kun klipit oli heitelty timelinelle järjestykseen, kulki kylmät väreet koko kropan läpi. Tästä se lähtee. Oikeasti.

Editistä taisi kuulua koko päivän naurua, huutoa, nyrkin lyömistä kämmeneen ja kiljuntaa. Välillä oli pakko nousta seisomaan, kun tuntui ettei pysty esittämään ideoita ja ajatuksia istualtaan. Nauroimme kyyneleet silmissä ja pohdimme kulmat rytyssä.

Hommaan toi vauhtia 10.12 järjestettävä Showtime, jossa esitämme dokumenttimme trailerin. Onhan se jo aikakin, ensimmäiset palaverit dokkarin tiimoilta käytiin jo reilu vuosi sitten.

Traileri nähdään myös täällä, olkaahan tarkkoina!

Online-editin terapiatuokiot osa 3

Online-editin terapiatuokiossa tutustumme tänään hieman erilaiseen hoitomuotoon. Illan kokeellisen terapian tarkoituksena on tuottaa potilaalle huojennuksen tunteita opettamalla hänet korjaamaan itse omat virheensä. Lähestymistapa on siis hyvin käytännönläheinen. Valitettavasti terapiamuoto ei ole täysin sovellettavissa IRL, sillä tähän nokkelasti kutsumaamme oman elämämme edittisoftaan ei ole olemassa netissä valmiita tutoriaaleja. Online-edittiin se kuitenkin sopii kuin nakki korvaan.

Täriseekö kuva? Onko kuvaaja ollut taas vähän väsynyt? Tuntuuko sinusta että haluaisit käydä käsittelemässä vähän niin kuvaa kuin kuvaajaakin? Et ole vaivojesi kanssa yksin, ongelmiisi on olemassa lääke, SmoothCam!

Online-editin terapiatuokiot osa 2

Tekeekö mielesi vääntää tietokoneeltasi niskat nurin? Räpsyykö silmäluomiesi väärällä puolen strobovalot, vaikka voisit vannoa editoivasi vain rauhallista blogidokumenttia? Ei hätää, kahvit ja pillerit voi heittää jorpakkoon, sillä Online-editin terapiatuokiossa tutustumme tänään vanhaan kunnon terapiaklassikkoon. Tämä hitti saa sukat pyörimään jaloissa ja korvat vuotamaan verta. Mikä oivallinen tapa nollata ajatukset ja aloittaa tuskallinen freimien pyöritys puhtaalta pöydältä.

Online-editin terapiatuokiot osa 1

Editoidessa tässä pienessä ikkunattomassa ilmastoidussa kopissa ulkomaailma usein unohtuu. Silmät sihisevät tietokoneen kirkkaalla ruudulla vilkkuvista kuvista. Posket punoittavat, pää savuaa. Liikunta auttaa vaivoihin, mutta niihin on myös lääke, Youtube. 

Online-editin terapiatuokiossa tutustumme tänään aivan uuteen, mutta nousussa olevaan hittiin. Tämä video löytyi eilen sattuman kaupalla, kun fiilistelimme kuvamateriaalia erilaisten musiikkityylien kanssa. Punainen lanka ei tanssinut tämän kipaleen tahdissa, mutta jonkinlaisen hyvänmielen fiiliksen se kuitenkin sai aikaan.

Laulussa on sanomaa: "It ain't what you do it's the way that you do it --- It ain't what you do it's the time that you do it--- And that's what gets result".

Sekaisin Banskásta

Syksy on taas tullut. Litterointityöt on saatu loppuun ja tällä hetkellä suunnittelemme hieman jakavamme leikkaustöitä valtavan materiaalin takia. Mietimme hyvää tapaa leikata ensimmäistä raakaversiota ja päädyimme etsimään haastatteluista ne pätkät mitä ehdottomasti haluamme käyttää ja rakentaa jokaiselle päähenkilölle oma tarina. Yksi voisi siten leikata haastatteluja ja toinen käyttökelpoiset kuvituskuvat.

Turhanpäiväiseltä tuntuvien ongelmien ratkominen (nimeltä kovalevyjen ja tiedostojen järjestäminen) vei vielä paljon työtä sillä aikaa, kun itse pääsin hetkeksi opettelemaan dokkareiden saloja koulun järjestämällä intensiivikurssilla Slovakiassa, Banská Bystricassa. Olemme nyt tehneet noin vuoden Blogidokumenttia ja Slovakiassa (n. 10 min) elokuva tehtiin alusta loppuun kahdessa viikossa. Se tuntuu hullunkuriselta ja olenkin joutunut ensimmäiseen syyspysähtymiseen palattuani Suomeen.

Erään slovakialaisen opettajan mukaan yleensä dokumenttiin ei pitäisi rakentaa käsikirjoitusta, koska silloin ihmisistä helposti tehdään sellaisia kuin kuvausryhmä haluaa. Pitäisi vain olla teema ja ihminen, kuvata kaikki, päästä niin syvälle ihmisen sisälle kysymällä kysymykset kaikista aihepiireistä aina niin loppuun asti, ettei vastauksia enää ole. Muuten leffa jää pinnalliseksi ja "elämänlaatikoiden" reunoihin ei päästä.

Suomen ehdoton kanta viime syksynä oli, että käsikirjoitus on oltava. Ilman sitä ei voida kuvata, mutta itse kuvauspaikalla se on kuitenkin syytä unohtaa. Suunnitelmallisuus on hieno ja rentouttava juttu, mutta näissä mitoituksissa enemmän varmaan oppisimme myös Oulussa, kun ottaisimme varastossa olevat kamerat ja kuvaisimme sen sijaan, että sovittelemme ryhmäjakoa tai tarkastelemme kamera-asetuksia ja valikkoja powerpoint esityksistä.

Kuten Blogidokkarissa, kuvasimme kaikki varsinaiset haastattelut käytännössä staattisina, ennaltasuunnitelluissa asetelmissa. Tavoiteena nyt on kuitenkin leikata Iinan, Oton ja Esan haastattelut niin, että paikallaan pysyvää haastattelutilannetta näytetään mahdollisimman vähän. Katsotaan mihin kuvituskuvat riittävät. Syytän viimeistä kahden viikon kellotonta ja kalenteritonta aikaani siitä, että suunnitelluilla käsikirjoituksilla, kuvalistoilla tai aikatauluilla ei tällä hetkellä tunnu olevan paljon käytännön merkitystä.

Nyt vaan pitäisi tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä ja muistaa, että jouluun mennessä meillä on oikeasti mahikset tehdä valmis opinnäytetyö (valmis dokumenttielokuva voi olla tietysti asia erikseen).

Uniluodon heränneet

Mitään konkreettista ei oikein osannut odottaa. Käsikirjoitus, kuvauspaikat ja aikataulut olivat oletuksien varassa ensi kertaa oikein tosissaan. Otetaan vastaan se mitä tapahtuu -meininki, yhteinen tavoite, kahden aiemman reissun kokemus ja aito uteliaisuus. Siinä lähinnä meidän eväät, kun ajettiin keskiviikko iltana Oulusta Poriin.

Yyterin leirintäalue tarjosi reissun ajan loisto puitteet pitää palaveria, saunoa ja syödä karkkia aina pahaan oloon asti.

Tapasimme kauan odotetun merimiehemme torstai aamuna ja kaffien jälkeen lähdimme heti hallille puuhailemaan. Sieltä mukaan tarttui unelmia ja käsityötä.

Pikkuhiljaa aloimme päästä lähemmäs Uniluodon omaa maailmaa. Aasista älkää kysykö enempää.

Kuvauspaikkojen ja oman leirimme välillä liikuttaessa pysähdyimme ottamaan usein kuvituskuvia ja hieman hengähtämään.

Torstaina pääsimme myös paatilla pikku rundille ja tuntuihan se ensin hieman hurjalta. Tuuli oli kylmä ja kaikki vaatteet oli niskassa jatkossa joka kerta. Seuraavina päivinä en kuitenkaan voinut kuin nauttia venematkoista. Vakuuttavampaa kapteenia en voisi nimittäin kuvitellakaan.

Kahdeksalta aamulla tuntui, kuin olisi ollut jo puoli päivää hereillä. Yöt jäivät aina todella lyhyiksi, kun mökillä odotti joka ilta materiaalin läpikäynti ja suunnittelupalaverit.

Uskomaton paikka, Säpin saari. Kuulimme tarinoita ja joimme aamukahvit Helle Heikin vieraana.

Majakalle kipuaminen oli hienoa ja taisi olla muuten kuvausreissumme ainoa jalkatreeni. Kädet saivat kestävyysharjoitteensa joka päivä kameran kanssa.

Kaluston suhteen menimme muuten samalla setillä kuin aiemmin, mutta käytössä oli nyt kaksi videokameraa. Hommat sujuivat hyvin, eikä tekniikan osalta ollut onneksi ongelmia.

Pidin ensin puppuna, että meri-ilmasto voisi olla syynä yllättävään kasvojen ja käsien kuivuuteen. Lopulta taivuin kuitenkin hyväksymään selityksen paikallisten rohkaisemana. Posket punoittivat kuvausryhmällä iltaisin kuin hankihiihtojen jälkeen.

Porin satama ja ensimmäiset kunnon purjelaivat.. Ah, Anskin neitsyys ainakin vietiin.

Viimeisiä haastatteluja otettiin venereissun välissä lämpimässä auringonpaisteessa. Myös Reposaaressa löytyi tuttuja jakamaan kuppia.

Tyylikkäin sisäänajo mitä tähän asti on nähty.

No hmm, sitten kun laitettiin vauhtia. Ei voinut kuin hymyillä tyttärien ja Esan ilmeille. Kesän Linnanmäellä vierailuni tuntui siinä hetkessä snobien viihteeltä.

Unskilassa on kuulemma nyrkki ja puukko heilunut. Kaikki merimiestarinat eivät ole pelkkiä myyttejä, siitä on todisteet nauhalla. Juttua riitti Poskiparta Jaakoista, Korkista, Pikku G:stä, Hemulista, Three Finger Jackistä..

Yksi kauneimmista paikoista oli mielestäni mökinrannan suojaisa satama.

Viimeisenä iltana porukka oli koolla ja saatiin hieno huipennus reissulle.

Kiitos yhteisistä tarinoista ja elämyksistä. Näitä hetkiä muistellaan varmasti pitkään, kun siirrymme täyspäiväisesti nyt neljän seinän sisälle editoimaan.