Viime viikolla lähetimme raakaleikatun dokumenttiraidan muutamalle opettajalle ja saimme heiltä tärkeitä kommentteja viimeistely varten:
"Pitäisi välttää puheen päälle leikkausta, skarvi sanojen väliin."
"Tällaista tekstiä ei monet saa, Iina luottaa teihin."
"Kuvaus ammattimaista."
"Tarina junnaa paikallaan joissakin kohti."
"Haastattelut ja kommentit toiminnan ääressä hyvä juttu."
"Alussa äänieditointi tehtävä niin, että äänitiloista toiseen hyppiminen ei kuulu."
Nyt hiomme siis vielä lähinnä kuvituskuvia, siirtymiä sekä ääniraitoja ja tämän päivän missioni oli (ja on yhä) uudistaa "Oton liittokokous" -kohtausta. Aamulla en päässyt vielä kovin pitkälle kunnes oli lähdettävä espanjan tunnille ja hyödyntämään koulun tarjoamia urheilumahdollisuuksia.
Jostain syystä oloni on ollut koko päivän hieman alavireinen. En tiedä onko se sateen tai ehkä ikävän seurausta. Pieni piristys iltapäivällä oli kuitenkin elämäni ensimmäinen kerta pilateksessa. Opettaja oli kuin pikkuruinen jumppatrikoisiin pukeutunut menninkäinen nimeltä Gandhi. Hän sai minut hymyilemään. En tiennyt minkälaista pilates on, mutta nyt voin suositella sitä kaikille editointi-ihmisille. Selkä- ja pääkipuni olisivat kaivanneet vastaavaa viime syksynä: jumppapallon ja kuminauhan kanssa rauhallista piehtarointia.
Nyt päivällisajan täällä kohta loputtua (22:56), yritän palata takaisin editoinnin ääreen ja kokeilla kohtaukseen montaasileikkausta, jota Heikki Timonen meille lämmöllä suositteli.
Montaasi tekniikka tarkoittaa kutakuinkin:
ensimmäinen kuva kestää 3 sekunttia, toinen 2.5 sekunttia, kolmas 2, 1.5, 1.. tai käytetään esim. kolmen kuvan sarjaa, joista jokaisen kesto on 3 sekunttia. Tarina rytmitetään siis leikkauksilla.
Nyt haen seurakseni vielä villasukat, porkkanoita ja teevettä.
- 12° ja sade jatkuu
- päätös tekstiplansseista
- päätös osallistua Ibizan retkelle
- pieni leikkaus-stressi ja ikävä kotiin
- kämppikseni organisoima tukehduttamisyritys suitsukkeilla
- Siestan laatu: korvattu 1h kuntosalitreenillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti