Poimintoja mielen sopukoista

Blogin kirjoittaminen on vaikeaa. Haluan vapaasti kirjoittaa, mitä mielessäni liikkuu, mutta koska koko homma on julkista, joudun oikolukemaan tekstin monta kertaa ja pohtimaan, onkohan tämä nyt hyvin sanottu ja mitähän ihmiset ajattelevat, kun kirjoitan nyt näin. Sama homma tulee vastaan dokkarin teossa. Mitähän ihmiset nyt ajattelevat tästä meidän teoksesta? Näkevätkö he sen niin kuin me sen näemme? Entä jos siitä ei pidetä? Tai mikä pahinta - entä jos se ei herätä ihmisissä minkäänlaisia tunteita! Ensi-ilta ja palautteen saaminen ovat tämän prosessin pelottavin ja samalla kuitenkin palkitsevin vaihe.

Pelottomuus ja itsensä likoon laittaminen ovat ominaisuuksia, joita meissä kaikissa ei ole. Esimerkiksi päähenkilömme Iina on mielestäni ihailtavan rohkea ihminen. Hän tekee niin kuin tahtoo ja ammentaa voimia positiivisesta palautteesta. Hän on päässyt pitkälle olemalla vain oma itsensä. Toivottavasti tämä välittyy Aamuviiden postauksesta myös katsojille.

Yksi dokumenttimme kantavista teemoista on se, että ihminen voi tehdä kivoja asioita ja kokeilla uusia juttuja olematta samalla liian ankara itselleen. "Ei saa jäädä tuleen makaamaan", niin kuin Esa asian ilmaisee. Ottokin on puheissaan samoilla linjoilla. Riskejä kannattaa ottaa. Dokkareita kannattaa tehdä. Ensi-iltoja kannattaa pitää.

Jännittää, mutta ei auta. Ensi-ilta on ihan pian. Ilmoitamme heti, kun saamme paikan varattua!