Mitään konkreettista ei oikein osannut odottaa. Käsikirjoitus, kuvauspaikat ja aikataulut olivat oletuksien varassa ensi kertaa oikein tosissaan. Otetaan vastaan se mitä tapahtuu -meininki, yhteinen tavoite, kahden aiemman reissun kokemus ja aito uteliaisuus. Siinä lähinnä meidän eväät, kun ajettiin keskiviikko iltana Oulusta Poriin.
Yyterin leirintäalue tarjosi reissun ajan loisto puitteet pitää palaveria, saunoa ja syödä karkkia aina pahaan oloon asti.
Tapasimme kauan odotetun merimiehemme torstai aamuna ja kaffien jälkeen lähdimme heti hallille puuhailemaan. Sieltä mukaan tarttui unelmia ja käsityötä.
Kuvauspaikkojen ja oman leirimme välillä liikuttaessa pysähdyimme ottamaan usein kuvituskuvia ja hieman hengähtämään.
Torstaina pääsimme myös paatilla pikku rundille ja tuntuihan se ensin hieman hurjalta. Tuuli oli kylmä ja kaikki vaatteet oli niskassa jatkossa joka kerta. Seuraavina päivinä en kuitenkaan voinut kuin nauttia venematkoista. Vakuuttavampaa kapteenia en voisi nimittäin kuvitellakaan.
Kahdeksalta aamulla tuntui, kuin olisi ollut jo puoli päivää hereillä. Yöt jäivät aina todella lyhyiksi, kun mökillä odotti joka ilta materiaalin läpikäynti ja suunnittelupalaverit.
Majakalle kipuaminen oli hienoa ja taisi olla muuten kuvausreissumme ainoa jalkatreeni. Kädet saivat kestävyysharjoitteensa joka päivä kameran kanssa.
Kaluston suhteen menimme muuten samalla setillä kuin aiemmin, mutta käytössä oli nyt kaksi videokameraa. Hommat sujuivat hyvin, eikä tekniikan osalta ollut onneksi ongelmia.
Pidin ensin puppuna, että meri-ilmasto voisi olla syynä yllättävään kasvojen ja käsien kuivuuteen. Lopulta taivuin kuitenkin hyväksymään selityksen paikallisten rohkaisemana. Posket punoittivat kuvausryhmällä iltaisin kuin hankihiihtojen jälkeen.
Porin satama ja ensimmäiset kunnon purjelaivat.. Ah, Anskin neitsyys ainakin vietiin.
Viimeisiä haastatteluja otettiin venereissun välissä lämpimässä auringonpaisteessa. Myös Reposaaressa löytyi tuttuja jakamaan kuppia.
Tyylikkäin sisäänajo mitä tähän asti on nähty.
No hmm, sitten kun laitettiin vauhtia. Ei voinut kuin hymyillä tyttärien ja Esan ilmeille. Kesän Linnanmäellä vierailuni tuntui siinä hetkessä snobien viihteeltä.
Unskilassa on kuulemma nyrkki ja puukko heilunut. Kaikki merimiestarinat eivät ole pelkkiä myyttejä, siitä on todisteet nauhalla. Juttua riitti Poskiparta Jaakoista, Korkista, Pikku G:stä, Hemulista, Three Finger Jackistä..
Yksi kauneimmista paikoista oli mielestäni mökinrannan suojaisa satama.
Viimeisenä iltana porukka oli koolla ja saatiin hieno huipennus reissulle.
Kiitos yhteisistä tarinoista ja elämyksistä. Näitä hetkiä muistellaan varmasti pitkään, kun siirrymme täyspäiväisesti nyt neljän seinän sisälle editoimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti