Maanantaina pääsimme suoraan sisälle Oulun kuumimpaan hallinnolliseen ytimeen. Päivä venyi pitkäksi, mutta odotellessakin aika kulki rattoisasti mm. blogien bannerimainontaa tutkiessamme. En voi kieltää, ettenkö olisi ollut aavistuksen innoissani nähdessäni kaupunkimme virallista päätöksentekoa, sitä puhuttua harmaata aluetta.
Tiistai taisi olla ensimmäinen todellinen olkapäiden palamis -päivä. Ainolan puisto oli harvinaisen vaikea haastattelupaikka: joka sopukassa meitä häiritsi joko solisevat purot, 50 centtiset huomioliivimassat, lentokoneet, naulaavat rakennusmestarit, kirkonkellot... Saimme kuitenkin juttua hyvin purkkiin ja loppupäivästä myös kuvausryhmän sisällä aukesi ensimmäinen oikea poliittinen keskustelu.
Keskiviikkona Anskia velvoitti toiset työtehtävät ja saimme Mauran äänittämään. Heti aamusta päivä alkoi kokeilevilla kamera-ajoilla. Itsäni hieman harmitti, ettei meillä ole kyseisestä operaatiosta valokuvia, mutta onnistuneen videoinnin jälkeen Mineasta hersyvä hyvä olo vapautti myös omat ajatukseni. Palasimme sen jälkeen haastattelujen merkeissä kohteeseemme Ainolan puisto. Illalla pääsimme kuvaamaan vielä musiikkia, missä Minea näytti olevan taas kuin kotonaan. Tämä oli toinen kerta, kun itseäni jännitti kuvauksissa mennä puhumaan vieraille ihmisille, mutta oikein rento ja mukava meininki oli.
Torstaina vedettiin viimeiset haastattelut, käytiin erinomaisella lounaalla Kärppäklubilla, puhuttiin elämästä, kuvattiin suunnittelupaleveria ja pakattiin kalusto lopulta autonperään. Koko viikon aurinko helli meitä ihanasti. Purkupalaverissa totesimme, että tämän lämmön voimalla suostumme kuvaamaan elokuun viimeisen setin vaikka myrskyn keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti