Oli kuitenkin hyvä (myös dokumentin kannalta), että nukuin. Nyt sunnuntai aamuna on mukava olla: katselen edellisen illan kuvia sellaiset hassut värikkäät rannekkeet kädessäni. En muista saaneeni tälläisiä kuin "pienenä" huvipuistoista.
Lauantaina astuin nimittäin itselleni tuntemattomalle alueelle, kun päädyin kuvaamaan metallia Club Teatrialle. Pitkätukat ála kaljut olivat tosi leppoista sakkia, vaikka tätä lavatanssityttöä vähän ensin jännitti. Kuvasin matskua niin still- kuin videokamerallakin ja ihan hyvin kaiketi meni (tai olen tässä uskossa taas editointipöytään asti). Mutta positiivisin mielin: sitä voi vaan oppia ja vuorotellen nauraa itselleen.
Ainoa huono puoli oli, että keikka oli mielestäni aivan liian lyhyt. Viimeisen setin alkaessa havahduin ja lähden juoksujalkaa vaihtamaan stilliä videokameraan. Kyllä mie tälläistä työtä voisin pidempäänkin tehdä, missä aina unohtaa huolet ja jäykät elämän velvollisuudet. Kiitos vielä Chromatic Darkin pojille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti