Tänään tällee

Apua mikä reissu! Meitsi lähti matkaan kahden tunnin yöunilla. Kamaa oli ihan älyttömästi ja aikataulu tiukkaakin tiukempi. Kaksi kuvauspäivää Jyväskylässä, loput Helsingissä ja laivalla ja Tukholmassa. Kuvaukset menivät hienosti, teknisiä ongelmia ei ollut kerrankin yhtään, kiitos koulun uutuuttaan kiiltelevän kameran ja toimivien äänitysvehkeiden (sekä rautaisen ammattitaidon!).

Nyt aivot sanoo PoKS. Kotiin oli niin ihana palata. Sitten kun tästä kuvausreissun aiheuttamasta väsymyksestä ja shokista selviää, alkaa armoton materiaalin läpikäynti ja käsikirjoitus. En edes uskalla laskea, kuinka monta tuntia meillä on kuvamateriaalia koko reissulta. Eiköhän tästä euforisesta "kaikki meni hyvin" -tilastakin päästä nopeasti maan pinnalle, kun ruudulle lävähtää kuvattu matsku kaikkine virheineen ja puuttuvine kuvineen.

Kaiken kaikkiaan meidät otettiin hyvin vastaan kaikkialla, vaikka pyörimmekin uunoina Mauno Ahoset korvilla isojen äänitysvehkeiden ja kameroiden kanssa. Päähenkilömme oli erittäin joustava ja jaksoi kanssamme hyvin, vaikka kuvattavana olo ei varmasti ole helppoa. Ihmisiä kiinnosti kovasti, mitä olemme tekemässä. Aina ei jaksanut ohikulkijoille selittää, mitä teemme, joten vetosimme salassapitovelvollisuuteen. Muut bloggaajat kokivat varmasti läsnäolomme kiusalliseksi, mutta yrittivät kaikin keinoin unohtaa olemassaolomme. Jos viesti menee tätä kautta perille, haluaisin kiittää kaikkia kameran eteen sattuneita. Kiitos myös työryhmälle, joka väsymyksestä huolimatta jaksoi pitää lipun korkealla.


Se pitää vielä sanoa, että kun sen jättitavaramäärän kanssa ottaa illalla väärän ratikan kamalassa pakkasessa ja lumipyryssä, tarvitaan pitkää pinnaa ja huumorintajua. Sitä piti vähän etsiskellä tuossa viime torstaina. Ja kun sunnuntaina tavaramäärä on lisääntynyt puolella ja ratikassa lipuntarkastaja tulee kyselemään lippujen perään, siinä tarvitaan pinnan ja huumorintajun lisäksi myös sitä lippua, jota ei löydykään mistään, vaikka sen hetki sitten on survonut taskuunsa.

Lipuntarkastaja: Matkalippujen tarkistus.
Minä: Hetkinen. Täällä se jossain on.
Lipuntarkastaja: Jospa istuisitte tuohon alas niin voisi se lippukin paremmin löytyä.
Minä: Ei kun mulla on tässä tätä tavaraa niin paljon.
Lipuntarkastaja: Katsoppa lompakosta, yleensä se on siellä.
Minä: Ei se siellä, kyllä minä sen taskuun laitoin... Tuosta sen juuri kuskilta ostin.
Lipuntarkastaja: Niin sinulla siis on kertalippu.
Minä: Juu. No missä se nyt on? (Kaivan taskustani esiin kasan kolikoita ja käyttämättömän koirankakkapussin)
Lipuntarkastaja: (Tarkistaa muiden matkustajien lippuja ja palaa kohdalleni tuijottamaan)
Minä: TÄSSÄ! (Lippu löytyy taskusta, jota olen juuri pari minuuttia kaivanut)
Lipuntarkastaja: Kiitos, hyvää matkaa.