tiistai 2. helmikuuta 2010

Hyvä olo

Ensimmäinen kuvausreissu oli kaiken kaikkiaan mitä kiehtovin. Ihmisten ja maailman menon keskellä oli ihana olla tekemässä töitä. Mielenkiinnolla odotan projektimme kulkua, koska pystyimme tavalla ja toisella yllättämään itsemme jo nyt.

Käsikirjoitus oli tarkoitus laittaa unholaan kuvausten ajaksi ja käytännössä työt sujuivatkin jouhevasti aikalailla päähenkilömme päivärytmin mukana. Dokumentin pohjimmaisten tavoitteiden ja ristiriitojen saavuttamista pyöriteltiin kuitenkin ajatuksissa 24h. Onnen tunteita havaittiin mm. myöhäisiltojen purkupalavereissa, kun peliä ei oltu "menetetty" vaan seuraavana päivänä voisimme kuvata tai kysyä vielä samojakin asioita. Tuntui, että koko ajan olisin halunnut olla sormi kameran liipasimella, ettei vain poreilevimmat herkkut menisi ohi.

Nyt koti Oulussa eniten tietysti huolettaa, saimmeko nauhalle tarpeeksi tuota poreilua.

Parhaimpina tuomisina itsessään ei niin kuplivalta risteilyltä oli Tukholman vanhan kaupungin fiilis sekä lukuisat reput ja pussukat, joiden lisääntymistä laivasta poistumisen jälkeen en pysty kieltämään. Niiden kannatteleminen antoi kuitenkin loistavan korvauksen muuten täysin urheiluvapaasta työviikosta. Ehkä eniten omaa hauskaa meille taas toi äijämäinen ja käytännöllinen pukeutumistyylimme keskellä muotibloggaajien hienostunutta viidakkoa.

Tärkeää olisi pian päästä kiinni myös muihin blogigenreihin, jotta kokonaisuutta pystytään rakentaa ja taiteellisia tunteita alkaa konkreettisesti purkamaan henkilöiden tasolle. Tämän viikon lopulla alamme perehtyä enemmän myös animaatioon, jonka toimivuudesta on tällä hetkellä lähes kaikki auki, ja kiinni.

Talvisin terkuin, Elisa


1 kommentti:

Minea kirjoitti...

Ihanan positiivista! Annoimme itsellemme lempinimet pukeutumisemme perusteella: Rekkanatsi ja Kapiainen. Meinasin kuolla nauruun, kun H&M:llä hienojen leidien ja kevään uutuuksien seassa seisoskeli äijämäiseen tyyliinsä Elisa armeijan harmaassa villapaidassaan. Hieno hetki tallentui nauhallekin!

Käsittämätöntä että jaksoimme tosiaan kantaa ne kamat vielä takaisinkin sieltä laivalta. Eikä tehnyt edes tiukkaa!