Henkinen lepopäivä

Minulle sunnuntait ovat virallisia henkisiä lepopäiviä, joka ei kuitenkaan tarkoita etteikö ne voisi olla tehokkaita. Fyysistä lepopäivää vietin lauantaina, joten optimitilanteessa tänään harrastaisin arkiliikunta, sillä raskaimmat kotityöt kuten perunamaan kääntö tai auton imurointihan on tehty viikonloppuja varten. Harmikseni moiset toiminnot eivät ole minulle läsnä Oulussa, joten päätin lähteä tutustumaan Virpiniemen kevätlaavuun makkaran ja noin 20 villakoiran kanssa.

Varsinkin taidealoihin liitettyä mielikuvaa luppoilusta ja haahuiluilusta on tärkeä harrastaa hieman joka päivä siitäkin huolimatta, että yhteiskunta paheksuu sitä muutoin kuin sunnuntaisin. Tehokkuudesta tulee mieleen yleensä vain näkyvät tulokset, mutta aivoille täytyy antaa energiaa, happea ja materiaalia, jotta luomistyö olisi mielekästä. Kun olen virkistynyt ja levännyt, voin sanoa itselleni, että olen haahuillut tehokkaasti. Lepopäivän tarkoitus on löytää rauhallinen olo.

Kun ajattelen kulunutta viikkoa, tuntuu että ajankäyttöäni on hallinnut blogin kirjoittaminen. En uskonut, enkä halunnut niin käyvän, mutta uskomattoman paljon bloggaus voi viedä aikaa. Kuvittelin pystyväni tähän harrasteeseen puolessa tunnissa ennen nukkumaan menoa. Hah. Vaikka tehoviikkoni tavoitteet eivät toteutuneetkaan unen ja veroilmoituksen osalta, olen ihan tyytyväinen ja hyvällä mielellä.

Alkavalla viikolla osallistun koulun monikamera-työpajaan, joten dokkarin teko jää ehkä hieman vähemmälle huomiolle. Uusi materiaali täytyy kuitenkin käydä läpi ja palaveerata työryhmän kanssa muutamasta mielenkiintoisesta ideasta. Saa nähdä antavatko he minulle enää jatkossa kirjotusoikeuksia tähän blogiin. :)

LAUANTAIN SALDO:

• kameralaukun täydennys kahdella muistikortilla ja vara-akulla
• kuvauspäivän kesto: 6 h
• kuvaussää: lumisade ja pirun kylmä tuuli
• ryhmäkeskustelu rakkaudesta
• kuvauspäivän jälkityöt: 5 h 30 min
• epäterveelliset aterivalinnat
• urheilun nollapäivä
• karkkilakkoa jäljellä: 7 pv
• unta: liian vähän viikon tavoiteesta