Blogidokumentti

Todiste paketeista!

2011-12-27T14:28:00.000+02:00

Jouluiset elokuvapaketit löysivät perille oikeisiin osoitteisiin. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu katsella itseään televisiosta..

Joulupuuhastelua

2011-12-18T23:34:00.004+02:00

Lupasimme puuhailla joulupakettien parissa ja maanantaina tuli vihdoin valmista. Iltatyöt huipentuivat viime viikonloppuna varsinaiseen tonttutehtailuun...sarjatuotantona dvd levyjä, painamista, leikkausta ja osoitteita. Otin puhelimella kuvan touhusta, mutta tekniikka on näköjään pahemmassa lomantarpeessa kuin Elisa itse.

Toivottavasti saamme palata asiaan ja kuulla vielä kommenttaja Iinalta, Esalta ja Otolta!

Leppoista joulunaikaa kaikille!

Syömään ja elokuviin

2011-11-12T18:40:00.003+02:00

Kiitos Rovaniemen - näimme pitkästä aikaa Minean ja Anskin kanssa. Vaihdoimme ensin kuulumisia ja ideoita tulevasta, jonka jälkeen suuntasimme Arktikumin Vimmaan. Näytös meni hyvin ja palaute dokumentistamme oli hyvää. Harmi vain, ettei sitä voitu näyttää HD:n.

Kiitos kaikille vieraille! Seuraavaksi joululahja hommiin.

Arktista Vimmaa 12.11.

2011-11-08T20:58:00.004+02:00

Aamuviiden postaus esitetään lauantaina 12.11. Arktista Vimmaa elokuva- ja mediafestivaaleilla.

Katselmussarjan elokuvat esitetään kaksi kertaa klo 11:00-13:30 ja iltapäivällä 14:00-16:30 välisenä aikana. Dokumenttimme on sarjan viimeisellä ohjelmapaikalla, joten arvioidut esitysajat ovat klo 12:30 ja klo 15:30.

Paikkana Arktikum, Rovaniemi.

Tapahtuma on ilmainen ja kaikille avoin. Tervetuloa sankoin joukoin kaikki Lapin kävijät! :)

Kilpailija levikkikentällä!

2011-11-03T10:05:00.005+02:00

Anskin bongaus: Suosikin muotibloggari - hänestä kuvattiin tai kuvataan parhaillaan dokumenttia "muotibloggarin arki".

Mitä tässä tilanteessa tehdään? Lähdetään illallistamaan ja pelaamaan golffia maikkarin ohjelmavastaavan kanssa? Ehkä.

More beautiful things

2011-10-16T16:40:00.004+03:00

Eilen editissä valmistui englanninkielinen versio Aamuviiden postauksesta eli "Blogging at 5 A.M.". Tekstitysten teko oli yllättävän mielenkiintoista ja avasi kyllä uutta mielenkiintoa koko tarinan seurantaan.

Haastavimmista käännössanoista jäi itselleni mieleen ainakin "elintasopaksukki" ja "narujen pleissaus". Keskenään emme olisi suoriutuneet sujuvasta Oulun, saati sitten Porin-englannista, joten suuret kiitoksen sinne Pudasjärvelle! Siellä tehtiin valtava työ tekstien tarkistuksessa.

Tarvitsimme englantiversion lähinnä festarilevitystä varten. Laitan huomenna kuudennen festari-DVD postiin, jonka jälkeen levitystyö jatkuu kohti toisia tahoja. Ainoana huolena on, että 50 minuuttinen elokuva on festareille todella pitkä.

Mutta toiveikkain mielin, yksi osuma jo takana.

Vimmaa festareille!

2011-10-11T20:16:00.006+03:00

Kuin ensi-iltamme huipennukseksi saimme eilen iltana tiedon, että dokumenttimme pääsee Arktista Vimmaa 2011 elokuva- ja mediafestivaalien katselmussarjaan.

Kilpailuun osallistui 45 teosta, joista 11 elokuvaa valikoitui kilpailusarjaan ja 11 katselmussarjaan. Aamuviiden postaus esitetetään Rovaniemen Arktikumissa lauantaina 12. marraskuuta. Tarkempi ohjelma ilmestyy myöhemmin festareiden kotisivuille:

http://arktistavimmaa.org

Tänä vuonna raati kiinnitti kuulemma erityisesti huomiota teosten huolelliseen toteutukseen. "Elokuvaan päätyvän kuva- ja äänimateriaalin tulisi olla harkittua ja motivoitua; hyvä synopsis ei jaksa kantaa, jos äänet ovat muusia tai näyttelijät miettimättä valittu."

Haa haa. Tuntuu kieltämättä tosi hienolta! Viimeisestä Arktikumin vierailustanikin on aikaa ehkä 10 vuotta.

Ensi-iltanäytös 8.10.2011

2011-10-09T15:34:00.001+03:00

Lämpöiset kiitokset kaikille tuesta ja kiinnostuksesta, juhlaseurasta, kommenteista ja kukista! Meillä oli ikimuistoiset juhlat.

Aamuviiden postaus

2011-10-09T04:08:00.002+03:00

Making of -matskun, kahden vuoden klaffihörtsyjen, linus-mäkki-windows keskustelun, pylvään ja A&A:n kautta turvassa unien maailmaan.

HD:na ulos 01:15

2011-10-09T01:14:00.001+03:00

Ohjaajien yhteistyö jatkuu 19:03

2011-10-08T19:07:00.002+03:00

Väliaika, making of valmiiksi ja puhelu Porista 17:50

2011-10-08T17:50:00.000+03:00

Leffa pyörii 12:40

2011-10-08T16:38:00.001+03:00

Herkkuja pöytään 12:10

2011-10-08T16:29:00.000+03:00

Ja aurinko paistaa 11:50

2011-10-08T12:07:00.000+03:00

Anski saapui 11:40

2011-10-08T12:02:00.001+03:00

Viimeinen paleverointi Kalliotien pihassa, 11:15

2011-10-08T11:24:00.002+03:00

Ihana herätys 07:28

2011-10-08T11:21:00.000+03:00

Viimeiset 100 metriä

2011-10-05T18:59:00.001+03:00

Tänään alkoi vihdoin jännitys kiertää vatsanpohjassa. Aamun testauksessa oli pientä sinisyyttä, mutta oih! Blu-ray oli hianon näköstä. Pitäsköhän käydä ihan tasaamassa hiukset parturissa?

Poimintoja mielen sopukoista

2011-08-09T13:09:00.000+03:00

Blogin kirjoittaminen on vaikeaa. Haluan vapaasti kirjoittaa, mitä mielessäni liikkuu, mutta koska koko homma on julkista, joudun oikolukemaan tekstin monta kertaa ja pohtimaan, onkohan tämä nyt hyvin sanottu ja mitähän ihmiset ajattelevat, kun kirjoitan nyt näin. Sama homma tulee vastaan dokkarin teossa. Mitähän ihmiset nyt ajattelevat tästä meidän teoksesta? Näkevätkö he sen niin kuin me sen näemme? Entä jos siitä ei pidetä? Tai mikä pahinta - entä jos se ei herätä ihmisissä minkäänlaisia tunteita! Ensi-ilta ja palautteen saaminen ovat tämän prosessin pelottavin ja samalla kuitenkin palkitsevin vaihe.

Pelottomuus ja itsensä likoon laittaminen ovat ominaisuuksia, joita meissä kaikissa ei ole. Esimerkiksi päähenkilömme Iina on mielestäni ihailtavan rohkea ihminen. Hän tekee niin kuin tahtoo ja ammentaa voimia positiivisesta palautteesta. Hän on päässyt pitkälle olemalla vain oma itsensä. Toivottavasti tämä välittyy Aamuviiden postauksesta myös katsojille.

Yksi dokumenttimme kantavista teemoista on se, että ihminen voi tehdä kivoja asioita ja kokeilla uusia juttuja olematta samalla liian ankara itselleen. "Ei saa jäädä tuleen makaamaan", niin kuin Esa asian ilmaisee. Ottokin on puheissaan samoilla linjoilla. Riskejä kannattaa ottaa. Dokkareita kannattaa tehdä. Ensi-iltoja kannattaa pitää.

Jännittää, mutta ei auta. Ensi-ilta on ihan pian. Ilmoitamme heti, kun saamme paikan varattua!

Salakeikka

2011-05-18T12:05:00.000+03:00

Näytimme salaa Aamuviiden postauksen Vanhalla paloasemalla Oulussa muutama viikko takaperin. Paikalle sattui vahingossa paikallinen bloggari, jonka arvioinnin dokkarista voi käydä lukemassa täällä. Hienoa miten tämä blogimaailma toimii!

Aamuviiden postauksen ensi-ilta on suunnitteilla heinä-elokuulle Oulussa. Paikalle saavat tulla kaikki halukkaat.

Burn baby burn!

2011-04-01T20:15:00.000+03:00

Odottelen tässä polttotiedoston renderöintiä. Viitisen minuutin kuluttua pääsen polttamaan Aamuviiden postauksen ekalle DVD:lle. Fiilis on aika tyhjä. Tämä oli nyt sitten tässä.

Vai oliko?

Tuottaja tuottaa

2011-03-31T20:42:00.015+03:00

Aivan kuten Elisakin toteaa, en minäkään tiennyt ennen opintojeni aloittamista OAMK:ssa mitään tuottajista tai heidän panoksestaan tuotantojen toteutukseen. Vaan nytpä tiedän!

Olen toiminut Aamuviiden postauksen tuottajana ensin yhteistyössä Elisan kanssa ja nyt jälkituotantovaiheessa itsekseni. Loistava elokuvatuotannon tietopankki Elokuvantaju kertoo tuottajien työtehtävistä seuraavaa:

- Tuottaja käynnistää ja päättää elokuvatuotannon.

- Esituotantovaiheessa tuottaja löytää ja kehittää projektin sekä järjestää rahoituksen

- Tuottaja palkkaa käsikirjoittajan (tai käsikirjoittajat) ja valvoo käsikirjoituksen kehittelyä

- Ennen kuvauksia tuottaja palkkaa ohjaajan, näyttelijät ja muun tuotantohenkilöstön

- Tuottaja valvoo tuotantoa kuvausten ja leikkauksen aikana

- Jälkituotannon jälkeen tuottaja voi osallistua elokuvan levitykseen ja markkinointiin

Tuottajan tehtävät ovat tuotannossamme hiukan poikenneet luetelluista, koska kolmen hengen porukkamme sisälsi jo valmiiksi niin käsikirjoittajat, ohjaajat kuin tuotantohenkilöstönkin. Tuottajan hommiin on produktiossamme kuulunut muun muassa niin kuvauksiin liittyvien vakuutusten kuin sponsorien hankkimistakin. Hommat ovat menneet meillä lähinnä niin, että se jolla on ollut kulloinkin aikaa on hoitanut ne.

Pääsin tutustumaan tuotannossamme myös tuotantokansion koontiin. Se sisältää KAIKEN tuotannon aikana syntyneen materiaalin aina käydystä paperisodasta työtiedostoihin asti. Olen koonnut kansiota useita päiviä, metsästänyt sähköposteista palaverimuistioiden ja aikataulujen raakileita, printannut kaikkia sähköisesti tuotettuja tiedostoja sekä vaatinut Mineaa ja Elisaa palauttamaan minulle tiedoston " Esa_kysymykset_24.8.2010_VERS_1.4" Tätäkään tiedostoa ei tietenkään löytynyt, koska olemme olleet pakotettuja keskittymään kaikkeen muuhun kuin tuottamiseen. Mutta ei sillä niin väliä! Ei sitä papereilla leffoja tehdä! Ta daa, tässä se on!

Tuotantonumerolla E360 ja työnimellä "blogidokumentti" kulkeneen produktiomme tuotantokansio! Kaikki (ei-mystisesti-kadonneet) tuotannolliset paperit samassa paketissa työtiedostoineen ja raakile diiviidineen.

Kiitokset tuottaja-assari Reettalle, joka potkaisi projektimme käyntiin 1.5 vuotta sitten, sekä tuottaja-assari Mauralle, joka on vastannut kaikkiin kansion kokoamista koskeviin ja useasti toistamiini kysymyksiin ainakin melkein joka kerta samalla tavalla. Kiitokset myös Elisalle kun pidit tuotantokansion raakileemme edes jonkinmoisessa järjestyksessä tuotannon alkuvaiheessa, sitä oli helppo lähteä täydentämään. Kiitetään nyt vielä Mineaakin online-editin laadukkaasta mapitusmusiikista kun kerran tämä kiitos rulijanssi aloitettiin.

Tuottamisen myötä on taas astuttu reippaana tyttönä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja sisäinen järjestelijä on tyydytetty ainakin seuraavaan siivouspäivään asti.

Väärin!

2011-03-30T15:39:00.000+03:00

Elisa kirjoitti pari päivää sitten linssimuhennoksista, juoksulenkeistä, siestoista ja siivoamisesta. Ihan kuin dokkarin teolta riittäisi aikaa sellaisiin ylellisyyksiin! Pah.

En ole viimeiseen kolmeen viikkoon ehtinyt venäjäntunnille, vaan olen kiltisti istunut editoimassa tai kirjoittelemassa tutkielmaani. En ole myöskään liikkunut juuri yhtään. Päivittäinen liikunta viimeisen parin kuukauden ajalta on koostunut lähinnä pyöräilystä koulun ja kodin väliä sekä kävelystä ruokalaan ja takaisin. Lihaskuntoa on tullut treenattua kantamalla kahvitermaria ympäriinsä.

Syöminen on unohtunut ja koulun lounaan lisäksi on tullut nautittua pussikaupalla salmiakkia ja kahvia. Kotona odottaa joka ilta hämähäkinseitit ja viemättä jääneiden roskien imelä tuoksu.

Kiitos sille, että oma elämä on mahdollista siirtää välillä syrjään elokuvallisten velvollisuuksien tieltä, on dokkarimme edistynyt hurjasti. Leikkelen viimeisten kohtauksien ääniä parhaillaan ja siirryn pian pikaiseen värimääritykseen.

Perjantaina tietokone sylkee ulos lämpimän DVD:n, joka sisältää puolentoista vuoden uurastuksen tuotoksemme: Aamuviiden postauksen!

Outo ja yllättynyt olo.

2011-03-29T17:02:00.006+03:00

En oikein tiedä miten päin olisin täällä. Tuntuu, että haluaisin hyppiä riemusta ja toisaalta voisin itkeä liikutuksesta. Tyydyin kuitenkin (vielä) vain nostelemaan käsiäni ilmaan ja kävelemään hetken ympäri olohuonetta. Tuotantokansion eli dokumentin palautukseen Minea ja Anski viimeistelevät vielä parina päivänä paljon asioita, mutta omalta osaltani.. Luullakseni olen nyt aikalailla katsomon puolella.

Tein tänään tuntilistaa ja latasin Dropboxiin kaikki tärkeimmät materiaalit, joita minulta löytyi. En enää tiedä mitä muuta tekisin tai miten helpottaisin online editin työmäärää.

Vaikeaa tuntilistan työstämisestä teki se, että viime vuoden kalenterini on Suomessa ja siellä on suurin osa merkinnöistäni. Jouduin käymään läpi kaikki lähettämäni sähköpostit 1,5 vuoden ajalta ja kopioimaan yhteiset tapahtumat Anskin valmiista listasta. Myös tämä blogi toimi hyvänä aikajanana. Ensimmäinen merkintä listassani on 15.9.2009 - palaveri Elisan luona.

Tarkoista tunneista ei voida toki puhua, mutta kokonaisuudessaan jokainen meistä on "dokumentaroinut" pitkälle yli 700 tuntia. Eniten aikaa näytti kuluneen ennakkosuunnitteluun ja alun leikkausvaiheeseen, mm. litterointiin meni n. 30 tuntia ja kuvauksiin n. 180 tuntia. Äänitöihin ja värimäärittelyyn en voinut harmikseni osallistua täältä käsin lainkaan.

Käydessäni läpi vuotta 2010 uskomattoman paljon tapahtumia, hauskoja sattumia ja stressaavia öitä palautui kyllä mieleeni. Syksyn kohdalla olin hieman kauhuissani miten olenkaan elämääni viettänyt. Ajatuksissani pyörii usein, ettei minulla ole täällä lupa olla vapaalla tekemättä mitään työhön verrannollista. Mutta ehkä minun pitäisi yrittää aktiivisemmin olla rauhassa, halusin aiemmin jo tämän kevään osan.

tiedostot yhteen kasaan
tuntilista optimaan
matkakassin mittausta koneeseen
1 skipattu "Film comedy" -tunti
epäterveellinen unirytmi
Siestan laatu: odottaa viikonloppua

Oulussakin kuulemma edettiin hyvin.

2011-03-28T11:28:00.001+03:00

DVD:n kannet tytöille
1 kuntopiiri
1 kuntosalitreeni
1 biitsipallotreeni
animaatioiden location scouting
läjä hävinneitä tuotantopapereita
1 espanjan tunti
Siestan laatu: ei merkintöjä

Tehoton olo

2011-03-27T17:00:00.001+03:00

Olen niin myöhässä aikataulustani. Entinen tatsi on hukassa, kun en kykene näköjään edes harkittuun bloggaamiseen. Tätä hieman pelkäsinkin. Kulutin tänään liikaa aikaa juoksulenkkiin, linssimuhennokseen ja kämpän siivoukseen. Kuinka sallitulta ja sunnuntailta ne kuulostavatkaan.

Nämä toimenpiteet onnistuivat kyllä erinomaisesti, mutta vähintään myös se DVD:n kansi olisi pitänyt saada valmiiksi. Aloin piirtämään siihen vielä jotain näperrystä ja asettelu kaipaa viilausta. Onneksi sain Anskilta hienon logon kanteen, se auttoi kovasti.

Kattellaan.

Lauantain löytöjä

2011-03-26T11:30:00.000+02:00

Loppuraportti tuli valmiiksi.

Nyt vapaalle. Päätin lähteä käymään lauantai-illan kunniaksi bussimatkan päässä olevassa Citymarketissa, eli Carrefour expressissä, etsimässä oikeaa raejuustoa sekä tutustua toistamiseen paikalliseen elokuvakylttuuriin.

Lähes poikkeuksetta elokuvat on täällä dupattu, joten kielimuurin takia valitsin "helpon" lasten animaation Gnomeo y Julieta. Kuten arvata saattaa, se oli tarina Romeosta ja Juliasta puutarhatonttuina. Wow.

Tontut eivät kolahtaneet minuun, mutta hauskaa oli silti. Jotenkin tulee kotoinen olo, kun istuu pimeässä teatterin salissa ja rötköilee ihanassa sohvatuolissa. Täällä voi mennä vapaasti istumaan sinne mihin mahtuu, paikkalippuja ei myydä ollenkaan. Mieleeni jäi myös kuva aulan sinisestä kokolattiamatosta, jossa suorastaan ui paketeista ylipursunneita popcorneja. Niin ja leffan lopuksi ihmiset alkavat aina taputtaa!

Huomenna olisi tarkoitus suunnitella dokkarillemme DVD:n kansia ja perehtyä miten linssimuhennos syntyy. Hieman jännittää, muhennos vaatii allensa jonkinlaisen kasvisliemen enkä ole koskenut graafisen suunnittelun saloihin lähes kahteen kuukauteen. Painetta, painetta.

Vielä yksi dippi: Kämppäkaverini löysi tänään nimittäin todella mielenkiintoisen blogin. Siinä vanha isoäiti pitää blogia ja videopostaa mm. miten käytät facebookia, nagivaattoria jne. En tavoita suurinta ilonaihetta, koska taas kaikki on espanjaksi, mutta en turhan usein ole nähnyt vanhusten reilaavan tuolla tavalla:

http://elblogdeagueda.blogspot.com

yritys tehdä valkosipulidippiä jugurttiin ja raejuustoon
Siestan laatu: hyvä ja maantasossa jopa lämmin
Siestan jälkiseuraukset: palanut naama ja lievä pääkipu

Tyhjiö-ilta

2011-03-25T17:01:00.008+02:00

Oih, nyt kyllä jo nukuttaisi ja selkä ilmoittelee itsestään. Lähetin äsken Minealle leikkaustiedoston huomista varten ja nyt siirryin lämmittelemään peiton alle omaan huoneeseeni. Olohuonessa lämmitin alkoi nimittäin alkuillasta pukata mustaa savua ja se oli eliminoitava.

Sain "Oton liittokokous" -kohtaukseen montaasileikkaukset valmiiksi, mutta jotenkin tuntui pahalta jättää hommia siihenkään, kun ajattelee miten paljon hommia Minealla on huomenna koululla. Yritin sitten vielä testata kahteen muuhun kohtaukseen uusia palasia ja hioa skarveja.

Aurinko tuli vihdoin näkyviin tänään. En ehtinyt kuitenkaan nauttia siitä kuin koulumatkojen ajan. Toivottavasti huomenna. Alunperin tarkoitukseni oli viimeistellä tänään loppuraportti eli oma arviointi tuotannostamme. Tarkemminottaen sitä pitää jopa korjata, koska päätimme eilen toteuttaa testaamiamme pienimuotoisia animaatioita.

Olemme purkaneet viime viikkoina ajatuksiamme muutamaan otteeseen koko produktion onnistumisen osalta ja se on tuntunut tosi hyvältä. Jotenkin on voinut vielä enemmän iloita työntuloksista, kun mieleen on palannut unohdettuja keskusteluja, palavereita ja reissukohtaamisia 1,5 vuoden ajalta.

Jotenkin tyhjä olo..ehkä laitan nyt vain silmät kiinni ja huomenna parempi mieli.

1 tyhjentynyt lähimuisti
3 editointua kohtausta
6 omenaa, 7 teekuppia
Siestan laatu: minimoitu

Vielä odottaa montaasileikkaus

2011-03-24T11:27:00.000+02:00

Viime viikolla lähetimme raakaleikatun dokumenttiraidan muutamalle opettajalle ja saimme heiltä tärkeitä kommentteja viimeistely varten:

"Pitäisi välttää puheen päälle leikkausta, skarvi sanojen väliin."

"Tällaista tekstiä ei monet saa, Iina luottaa teihin."

"Kuvaus ammattimaista."

"Tarina junnaa paikallaan joissakin kohti."

"Haastattelut ja kommentit toiminnan ääressä hyvä juttu."

"Alussa äänieditointi tehtävä niin, että äänitiloista toiseen hyppiminen ei kuulu."

Nyt hiomme siis vielä lähinnä kuvituskuvia, siirtymiä sekä ääniraitoja ja tämän päivän missioni oli (ja on yhä) uudistaa "Oton liittokokous" -kohtausta. Aamulla en päässyt vielä kovin pitkälle kunnes oli lähdettävä espanjan tunnille ja hyödyntämään koulun tarjoamia urheilumahdollisuuksia.

Jostain syystä oloni on ollut koko päivän hieman alavireinen. En tiedä onko se sateen tai ehkä ikävän seurausta. Pieni piristys iltapäivällä oli kuitenkin elämäni ensimmäinen kerta pilateksessa. Opettaja oli kuin pikkuruinen jumppatrikoisiin pukeutunut menninkäinen nimeltä Gandhi. Hän sai minut hymyilemään. En tiennyt minkälaista pilates on, mutta nyt voin suositella sitä kaikille editointi-ihmisille. Selkä- ja pääkipuni olisivat kaivanneet vastaavaa viime syksynä: jumppapallon ja kuminauhan kanssa rauhallista piehtarointia.

Nyt päivällisajan täällä kohta loputtua (22:56), yritän palata takaisin editoinnin ääreen ja kokeilla kohtaukseen montaasileikkausta, jota Heikki Timonen meille lämmöllä suositteli.

Montaasi tekniikka tarkoittaa kutakuinkin:

ensimmäinen kuva kestää 3 sekunttia, toinen 2.5 sekunttia, kolmas 2, 1.5, 1.. tai käytetään esim. kolmen kuvan sarjaa, joista jokaisen kesto on 3 sekunttia. Tarina rytmitetään siis leikkauksilla.

Nyt haen seurakseni vielä villasukat, porkkanoita ja teevettä.

12° ja sade jatkuu
päätös tekstiplansseista
päätös osallistua Ibizan retkelle
pieni leikkaus-stressi ja ikävä kotiin
kämppikseni organisoima tukehduttamisyritys suitsukkeilla
Siestan laatu: korvattu 1h kuntosalitreenillä

Me oltiin sillain Afterin kanssa

2011-03-23T10:26:00.013+02:00

Eilisessä Skype -puhelupalaverissa päätimme, että kokeilemme vielä erästä vanhaa ja nyt uudestaan esille noussutta ideaa: tekstiplanssien animointia videokuvan päälle. Kokeilimme Anskin kanssa sitten nopeita luonnoksia ja loppu iltayön katselin tutorialeja, jotta olisin valmis viikon kohokohtaan...

Keskiviikkoisin minulla on nimittäin mahdollisuus opiskella täällä "Efectos visuales", joka teoriatuntien jälkeen tarkoittaa After Effect -ohjelman käyttöä. Sitä olemme kaivanneet jo pari vuotta Ouluun ja nyt olen samalla iloinen ja samalla turhautunut, koska en ymmärrä opetuksesta mitään. Ohjelma ja opettaja on ohjelmoitu espanjaksi ja minulta kieli onnistuu luontevasti vasta ruokakaupassa.

Tänä aamuna olin kuitenkin erityisen toiveekkaalla tuulella: minulla on ensimmäistä kertaa oikeaa tekemistä tunteja varten. Kiitos yöllisille opetusohjelmille ja Ilkalle, jolta sain linkin mm. loistaviin After Effectsin perusteisiin: www.videocopilot.net/basic

Kaurapuuron (ainoa puuro, jota täältä myydään) ja mansikoiden (ainoat marjat, joita täältä kohtuudella löytyy) jälkeen suunnistin koululle klo 8.30. Matkakavereina minulla oli vaakatason sade ja tuuli, kaipasin taas villasukkia. Lapaset minulla olikin.

Kokeilin tunnilla kahta ihan perus ”motion tracking" sydeemaa:

1. Videokuvan stabilointi ja kolmiulotteisen tekstin lisäys kuvan päälle

2. Kolmiulotteisen tekstin yhdistäminen johonkin kuvan pisteistä siten, että kuva ja teksti liikkuvat samalla tavalla

En oikein tiedä minkälaiseen kuvaan motion tracking on teknisesti kannattavinta/mahdollista tehdä. Käytännössä ideassamme valitun videokuvan täytyy olla tarpeeksi pitkä, sisältää sävyiltään hyvän ”tyhjän" tilan ja se EI saa sisältää tärkeää puhetta. Noh, räpellystähän homma vielä oli, mutta äsken sain käyttää ensimmäistä kertaa myös Dropbox:in Animaatiot -kansiotamme ja tiedostot lähtivät aamuksi tytöille.

uusi ohjelma "haltuun"
500g raejuuston korviketta
espanjan infinitiivin opiskelua
raakaleikkaustiedoston vastaanottaminen
lämmöntuotantojumppa kotona
Siestan laatu: -ei merkintöjä-

Semana efectivo 2°- Tehoviikko nro.2

2011-03-23T10:12:00.006+02:00

Tämä tulee tarpeeseen. Tuntuu, että olen alkanut vihdoin päästä ohi työalkoholismin seurauksista, mutta nyt tarvitsisi todella tsempata. Ja haluan tsempata, niin paljon kuin älyni ja tunnekykyni antaa työkaluja.

Tavoitteena on siis viimeistellä dokumenttimme. Espanjalaisen elämäntyylin mukana käytännön toteutus on tahdiltaa erihenkinen kuin vuosi sitten huhtikuussa, mutta konkreettisen tuotoksen lisäksi haluan näin olla myös lähemmässä tunneyhteydessä Suomeen. Nämä ovat tuotantonnon ehkä nautinnollisimmat päivät enkä valitettavasti muulla konstilla pääse jakamaan niitä teidän kanssa.

Mikä se on?

2011-03-14T14:49:00.000+02:00

Se on valmis.
Se on kesken.
Sitä on työstetty osittain kollektiivisesti virtuaalisessa työympäristössä ympäri Eurooppaa.
Se on 55 minuuttia täyttä tavaraa.
Se on raakile.
Sillä on kiire.
Se on iso.
Se on polveileva.
Siinä ei ole animaatioita eikä niitä myöskään tule.
Paitsi yksi.
Siitä ollaan ylpeitä.
Se on siinä.

Missä mennään?

2011-02-23T16:06:00.006+02:00

Leikkaustöitä on jatkettu hyvään tahtiin ja tällä hetkellä dokkari on lyhentynyt n. 40 minuuttiin. Olemme edenneet ääniraidan editoimisesta yksittäisiin kohtauksiin ja se helpottaa paljon myös työnjakoa.

Minulla on ollut aika huono omatunto siitä, etten ole Kotkantiellä työstämässä dokkaria yhdessä tuumin, mutta onneksi olen nyt saanut työt sujumaan täälläkin. Leikkausolosuhteet eivät ole kovin kummoiset pienellä läppärin näytöllä, puujakkaralla ja kämppäkaverin "huutaessa" vastakkaisella jakkaralla Skypeen, mutta olen kovin tyytyväinen etteivät sormet enää auringon laskiessa sentään kohmetu kylmästä.

Mukanani on kaikki Iinan ja Oton materiaalit, joten pystyn leikkamaan heidän kohtauksiaan, lähettämään muokatun projektitiedoston Minealle ja Anskille, ja he lisäävät sen sitten varsinaiseen projektiimme Suomessa. Tähän asti tekniikka on pelannut täällä onneksi ongelmitta. Palautteenvaihto tuntuu usein työläältä sähköpostin välityksellä, mutta vasta kerran olemme kohdanneet puhelinpalaverin muodossa. Vajaa kaksi tuntinen kohtauksien pohtiminen tuntui jopa aavistuksen professionaaliselta ja antoi minulle taas syyn olla olemassa. No joo, tätä henkistä työnteon mielihyvää. ;)

Tavoitteena on saada leikkausvaihe kokonaan valmiiksi maaliskuun lopussa ja koko paketti käteen huhti-toukokuussa. Korjatkaa, jos aikataulukäsitykseni on pielessä. Se on sitten ensimmäinen virallinen versio dokumentista. Jos jälkityöt jäävät huhtikuussa kovin kesken, haluamme lisätä haaveilemiamme animaatioita tai kysyntää muuten riittää, niin yksi vaihtoehto on, että jatkan virallisesti (sekä Minea ja Anski epävirallisesti) projektin parissa ensi kesän ja/tai syksyn.

Kohta ollaan jo auringon puolella siellä, täällä ja dokkarissa. :)

Etätyöpisteemme siirtyi Espanjaan

2011-01-17T11:53:00.008+02:00

Tällä viikolla toinen editointiryhmämme siirsi työpisteensä onnistuneesti Grau de Gandiaan, Espanjaan. Aika epätodellinen fiilis, mutta luultavasti allekirjoittaneen tila helpottaa ainakin vähän kunnes netti toimii ja ruokakaupan valikoima tulee tutuksi. Mukana on toki editointiin tarvittavat työkalut ja koska koko dokumentin materiaalia ei kannattanut kopioida mukaan, päädyimme kuvituskuviin Iinan ja Oton osalta. Hetki varmasti menee ennen kuin työpisteestä tulee toimiva, arki lähtee rullaamaan ja töihin voi oikeasti keskittyä.

Ja onneksi olkoon 10 000 vierailijan ylityksestä blogissa! Voisinpa lähettää teille täältä viini- ja oliivilastin.

Vaikka täällä näyttää tosi kivalta, kaipaan kovasti sitä online editin lämpöpuhallinta. Ehkä kuukauden päästä..

The Trailer

2010-12-15T14:33:00.000+02:00

Ylpeinä esittelemme dokumenttimme trailerin!

It's Showtime!

2010-12-03T23:18:00.000+02:00

Nyt oli pakko tulla kertomaan, että olemme saaneet työstettyä trailerin ja ehkä mahdollisesti dokumentinkin ensimmäiset sekunnit valmiiksi! Aloitamme vahvasti ja menemme suoraan asian ytimeen. Kun klipit oli heitelty timelinelle järjestykseen, kulki kylmät väreet koko kropan läpi. Tästä se lähtee. Oikeasti.

Editistä taisi kuulua koko päivän naurua, huutoa, nyrkin lyömistä kämmeneen ja kiljuntaa. Välillä oli pakko nousta seisomaan, kun tuntui ettei pysty esittämään ideoita ja ajatuksia istualtaan. Nauroimme kyyneleet silmissä ja pohdimme kulmat rytyssä.

Hommaan toi vauhtia 10.12 järjestettävä Showtime, jossa esitämme dokumenttimme trailerin. Onhan se jo aikakin, ensimmäiset palaverit dokkarin tiimoilta käytiin jo reilu vuosi sitten.

Traileri nähdään myös täällä, olkaahan tarkkoina!

Online-editin terapiatuokiot osa 3

2010-11-11T18:00:00.000+02:00

Online-editin terapiatuokiossa tutustumme tänään hieman erilaiseen hoitomuotoon. Illan kokeellisen terapian tarkoituksena on tuottaa potilaalle huojennuksen tunteita opettamalla hänet korjaamaan itse omat virheensä. Lähestymistapa on siis hyvin käytännönläheinen. Valitettavasti terapiamuoto ei ole täysin sovellettavissa IRL, sillä tähän nokkelasti kutsumaamme oman elämämme edittisoftaan ei ole olemassa netissä valmiita tutoriaaleja. Online-edittiin se kuitenkin sopii kuin nakki korvaan.

Täriseekö kuva? Onko kuvaaja ollut taas vähän väsynyt? Tuntuuko sinusta että haluaisit käydä käsittelemässä vähän niin kuvaa kuin kuvaajaakin? Et ole vaivojesi kanssa yksin, ongelmiisi on olemassa lääke, SmoothCam!

Online-editin terapiatuokiot osa 2

2010-11-10T18:00:00.011+02:00

Tekeekö mielesi vääntää tietokoneeltasi niskat nurin? Räpsyykö silmäluomiesi väärällä puolen strobovalot, vaikka voisit vannoa editoivasi vain rauhallista blogidokumenttia? Ei hätää, kahvit ja pillerit voi heittää jorpakkoon, sillä Online-editin terapiatuokiossa tutustumme tänään vanhaan kunnon terapiaklassikkoon. Tämä hitti saa sukat pyörimään jaloissa ja korvat vuotamaan verta. Mikä oivallinen tapa nollata ajatukset ja aloittaa tuskallinen freimien pyöritys puhtaalta pöydältä.

Online-editin terapiatuokiot osa 1

2010-11-09T17:33:00.000+02:00

Editoidessa tässä pienessä ikkunattomassa ilmastoidussa kopissa ulkomaailma usein unohtuu. Silmät sihisevät tietokoneen kirkkaalla ruudulla vilkkuvista kuvista. Posket punoittavat, pää savuaa. Liikunta auttaa vaivoihin, mutta niihin on myös lääke, Youtube.

Online-editin terapiatuokiossa tutustumme tänään aivan uuteen, mutta nousussa olevaan hittiin. Tämä video löytyi eilen sattuman kaupalla, kun fiilistelimme kuvamateriaalia erilaisten musiikkityylien kanssa. Punainen lanka ei tanssinut tämän kipaleen tahdissa, mutta jonkinlaisen hyvänmielen fiiliksen se kuitenkin sai aikaan.

Laulussa on sanomaa: "It ain't what you do it's the way that you do it --- It ain't what you do it's the time that you do it--- And that's what gets result".

Sekaisin Banskásta

2010-09-08T11:25:00.012+03:00

Syksy on taas tullut. Litterointityöt on saatu loppuun ja tällä hetkellä suunnittelemme hieman jakavamme leikkaustöitä valtavan materiaalin takia. Mietimme hyvää tapaa leikata ensimmäistä raakaversiota ja päädyimme etsimään haastatteluista ne pätkät mitä ehdottomasti haluamme käyttää ja rakentaa jokaiselle päähenkilölle oma tarina. Yksi voisi siten leikata haastatteluja ja toinen käyttökelpoiset kuvituskuvat.

Turhanpäiväiseltä tuntuvien ongelmien ratkominen (nimeltä kovalevyjen ja tiedostojen järjestäminen) vei vielä paljon työtä sillä aikaa, kun itse pääsin hetkeksi opettelemaan dokkareiden saloja koulun järjestämällä intensiivikurssilla Slovakiassa, Banská Bystricassa. Olemme nyt tehneet noin vuoden Blogidokumenttia ja Slovakiassa (n. 10 min) elokuva tehtiin alusta loppuun kahdessa viikossa. Se tuntuu hullunkuriselta ja olenkin joutunut ensimmäiseen syyspysähtymiseen palattuani Suomeen.

Erään slovakialaisen opettajan mukaan yleensä dokumenttiin ei pitäisi rakentaa käsikirjoitusta, koska silloin ihmisistä helposti tehdään sellaisia kuin kuvausryhmä haluaa. Pitäisi vain olla teema ja ihminen, kuvata kaikki, päästä niin syvälle ihmisen sisälle kysymällä kysymykset kaikista aihepiireistä aina niin loppuun asti, ettei vastauksia enää ole. Muuten leffa jää pinnalliseksi ja "elämänlaatikoiden" reunoihin ei päästä.

Suomen ehdoton kanta viime syksynä oli, että käsikirjoitus on oltava. Ilman sitä ei voida kuvata, mutta itse kuvauspaikalla se on kuitenkin syytä unohtaa. Suunnitelmallisuus on hieno ja rentouttava juttu, mutta näissä mitoituksissa enemmän varmaan oppisimme myös Oulussa, kun ottaisimme varastossa olevat kamerat ja kuvaisimme sen sijaan, että sovittelemme ryhmäjakoa tai tarkastelemme kamera-asetuksia ja valikkoja powerpoint esityksistä.

Kuten Blogidokkarissa, kuvasimme kaikki varsinaiset haastattelut käytännössä staattisina, ennaltasuunnitelluissa asetelmissa. Tavoiteena nyt on kuitenkin leikata Iinan, Oton ja Esan haastattelut niin, että paikallaan pysyvää haastattelutilannetta näytetään mahdollisimman vähän. Katsotaan mihin kuvituskuvat riittävät. Syytän viimeistä kahden viikon kellotonta ja kalenteritonta aikaani siitä, että suunnitelluilla käsikirjoituksilla, kuvalistoilla tai aikatauluilla ei tällä hetkellä tunnu olevan paljon käytännön merkitystä.

Nyt vaan pitäisi tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä ja muistaa, että jouluun mennessä meillä on oikeasti mahikset tehdä valmis opinnäytetyö (valmis dokumenttielokuva voi olla tietysti asia erikseen).

Uniluodon heränneet

2010-08-29T23:48:00.018+03:00

Mitään konkreettista ei oikein osannut odottaa. Käsikirjoitus, kuvauspaikat ja aikataulut olivat oletuksien varassa ensi kertaa oikein tosissaan. Otetaan vastaan se mitä tapahtuu -meininki, yhteinen tavoite, kahden aiemman reissun kokemus ja aito uteliaisuus. Siinä lähinnä meidän eväät, kun ajettiin keskiviikko iltana Oulusta Poriin.

Yyterin leirintäalue tarjosi reissun ajan loisto puitteet pitää palaveria, saunoa ja syödä karkkia aina pahaan oloon asti.

Tapasimme kauan odotetun merimiehemme torstai aamuna ja kaffien jälkeen lähdimme heti hallille puuhailemaan. Sieltä mukaan tarttui unelmia ja käsityötä.

Pikkuhiljaa aloimme päästä lähemmäs Uniluodon omaa maailmaa. Aasista älkää kysykö enempää.

Kuvauspaikkojen ja oman leirimme välillä liikuttaessa pysähdyimme ottamaan usein kuvituskuvia ja hieman hengähtämään.

Torstaina pääsimme myös paatilla pikku rundille ja tuntuihan se ensin hieman hurjalta. Tuuli oli kylmä ja kaikki vaatteet oli niskassa jatkossa joka kerta. Seuraavina päivinä en kuitenkaan voinut kuin nauttia venematkoista. Vakuuttavampaa kapteenia en voisi nimittäin kuvitellakaan.

Kahdeksalta aamulla tuntui, kuin olisi ollut jo puoli päivää hereillä. Yöt jäivät aina todella lyhyiksi, kun mökillä odotti joka ilta materiaalin läpikäynti ja suunnittelupalaverit.

Uskomaton paikka, Säpin saari. Kuulimme tarinoita ja joimme aamukahvit Helle Heikin vieraana.

Majakalle kipuaminen oli hienoa ja taisi olla muuten kuvausreissumme ainoa jalkatreeni. Kädet saivat kestävyysharjoitteensa joka päivä kameran kanssa.

Kaluston suhteen menimme muuten samalla setillä kuin aiemmin, mutta käytössä oli nyt kaksi videokameraa. Hommat sujuivat hyvin, eikä tekniikan osalta ollut onneksi ongelmia.

Pidin ensin puppuna, että meri-ilmasto voisi olla syynä yllättävään kasvojen ja käsien kuivuuteen. Lopulta taivuin kuitenkin hyväksymään selityksen paikallisten rohkaisemana. Posket punoittivat kuvausryhmällä iltaisin kuin hankihiihtojen jälkeen.

Porin satama ja ensimmäiset kunnon purjelaivat.. Ah, Anskin neitsyys ainakin vietiin.

Viimeisiä haastatteluja otettiin venereissun välissä lämpimässä auringonpaisteessa. Myös Reposaaressa löytyi tuttuja jakamaan kuppia.

Tyylikkäin sisäänajo mitä tähän asti on nähty.

No hmm, sitten kun laitettiin vauhtia. Ei voinut kuin hymyillä tyttärien ja Esan ilmeille. Kesän Linnanmäellä vierailuni tuntui siinä hetkessä snobien viihteeltä.

Unskilassa on kuulemma nyrkki ja puukko heilunut. Kaikki merimiestarinat eivät ole pelkkiä myyttejä, siitä on todisteet nauhalla. Juttua riitti Poskiparta Jaakoista, Korkista, Pikku G:stä, Hemulista, Three Finger Jackistä..

Yksi kauneimmista paikoista oli mielestäni mökinrannan suojaisa satama.

Viimeisenä iltana porukka oli koolla ja saatiin hieno huipennus reissulle.

Kiitos yhteisistä tarinoista ja elämyksistä. Näitä hetkiä muistellaan varmasti pitkään, kun siirrymme täyspäiväisesti nyt neljän seinän sisälle editoimaan.

Terkkuloit täält tyrskylöist

2010-08-27T23:53:00.005+03:00

Täs mie istun Meri-Poris, Yyterin leirintäalueel, bloggaan enkä meinaa päästä irti päivän energialatauksest sit olleskaan.

Huomenna on todennäköisesti koko dokumentin viimeinen kuvauspäivä. Sunnuntaiyön aikana vaihdamme maiseman takaisin omaan rannikkokaupunkiimme. Mahdankohan muistella tätä vielä joskus medianomiopintojeni huipentumana...

Heräsimme tänään viideltä aamulla ja hieman ennen kuutta jo valmiina merenkäyntiin. Tällä hetkellä mietimme, miten viimeiset tärkeät kuvat ja tapahtumat saataisiin parhaiten nauhalle. Ensimmäistä kertaa yöllinen purkupalaverimme käydään "porin aksentilla", joka pukkaa takaraivosta itsestään.

Kuvauspäivät ovat olleet todella intensiivisiä ja tekemisen meininki koko ajan läsnä. Täällä on aivan mahtavia paikkoja, ihmisiä täynnä elämäniloa, rakkautta ja tarinoita. Haluan muistaa tämän pitkään.

Viimeinen kuvaussessio lähestyy

2010-08-20T14:58:00.000+03:00

No niin. Kesä on ohi ja työt alkavat taas. Ensi viikolla on viimeisen kuvaussetin aika. Matkaamme merentuoksuiseen Poriin, jossa asustaa viimeinen bloggarimme.

Vuosi sitten päätimme, blogidokumenttimme ensiaskeleita ottaessamme, että päähenkilöiden tulee olla toisistaan mahdollisimman erilaisia. Halusimme esitellä blogimaailman kaikessa monimuotoisuudessaan ja kauneudessaan. Tammikuussa kuvasimme blogien kermaa edustavan muotibloggarin, joka lähestyy bloggaamista kaikkein ammattimaisimmin ottein. Loppukeväästä kameran eteen asettui poliitikko, joka haluaa bloginsa kautta levittä ajatuksiaan ja mielipiteitään. Tämän kolminaisuuden täydentää loistavasti kolmas bloggarimme, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan bloggaa rennolla otteella ja lukuisien kuvien kera omasta elämästään, rehellisesti ja hyväntuulisesti.

Saanko esitellä: Merimiehen elämää!

Kesän aikana olemme käyneet jo kuvattuja materiaaleja läpi sekä kirjoittaneet koko poliitikkobloggarimme haastattelut paperille. Kuusikymmensivuinen nivaska on iltalukemisena koko porukalla.

Tällä hetkellä pidämme majaa koulumme online editissä. Olemme vallanneet koko huoneen itsellemme. Istumme seinän kokoisen post it -lapuista koostetun käsikirjoituksen alla ja tuijotamme jokainen oman tietokoneemme näyttöä. Nyt on monta rautaa taas tulessa. Taustalla pyörii haastattelumateriaalit. Yksi etsii sponsoreita viimeiselle kuvausreissullemme. Toinen leikkaa ja bloggaa samaan aikaan. Kolmas selvittää budjettitilannetta ja vakuutuksia.

Ihanaa tehdä taas töitä!

Finland, here I come back!

2010-08-01T22:58:00.000+03:00

Olen jo melkein kotona. Tällä hetkellä majailen Pietarin lentoasemalla, odotusaikaa koneen lähtöön noin neljtäoista tuntia. Takana kaksi kuukautta Siperiassa. Vuorokausirytmini on ihan sekaisin. Kotimatka kestää kaiken kaikkiaan kaksi vuorokautta.

Blogihiljaisuuteeni on syynä vaikeapääsyinen ja kallis nettiyhteys, laiskuuteni sekä välillä jopa sähkön puute. Hengissä kuitenkin ollaan, vaikka näin jälkikäteen sitä tosiseikkaa voikin ihmetellä ihan vakavissaan.

Minulle suodaan kotona yksi kokonainen päivä selviytymiseen ja sitten alkaa tosihommat dokumentin suhteen. Tältä erää kuitenkin Pietari hiljenee vielä hetkeksi.

Sponsorien hankinta -kooste

2010-07-14T17:47:00.008+03:00

Projektimme onnistuneen yhteistyökumppanien saalistelun innoittamana (ja ehkä myös erään kesäkurssini vauhdittamana) innostuin väsäämään kuusi kohtaa sisältävän sponsorien hankinta –koosteeni, joka löytyy pdf-muodossa täältä.

Kooste sisältää hyväksi havaitsemiani juttuja liittyen sponsorien hankintaprosessiin ja toiminee projektin kuin projektin sponsorien kalastelussa. Omien projektieni kautta ja yleisesti sponsorien hankkimiseen perehdyttyäni mm. internetin ihmeellisessä maailmassa, voin kertoa, että esimerkiksi urheilijan sponsorien hankinta ei eroa kovinkaan paljoa meidän dokumentti/animaatio -projektimme sponsorien hankinnasta. Uskonpa, että oikein luova ”kerjäläinen” saa sponsoroitua vaikka lomamatkansa, jos perustelee tarpeensa oikein pätevästi!

Onnea sponsorien metsästykseen, aina kannattaa yrittää!

Ps: Lisää koosteita tulossa syksymmällä. Aiheina ehkäpä ”suurien tiedostomäärien kontrolloiminen” tai ”dokumentin käsikirjoittamisen vaiheet” tai saatammepa avautua vaikkapa henkiseen hyvinvointiin liittyvistä seikoista pitkää projektia tehtäessä. :D

Korvessa

2010-06-29T18:54:00.022+03:00

Monta kesää olen istunut tietokoneen tai vaihtoehtoisesti kassakoneen ääressä tienaten pätäkkää talven vuokrien maksuun ja jokapäiväisiin perunoihin. Hikisten toimistojen ja kassakoneen piippailujen lomassa olen haikaillut järveni rantaan koivun lehtien havinan keskelle. Tänä kesänä haikailuni toteutui. Ei töitä, ei sunnuntaidepiksiä maanantaisen töihin menon takia, ei kaupunkia...

Olen istunut täällä jeerassa nyt kuukauden päivät. En käynyt tänäänkään sivistyksen parissa, koska kirjaston kirjojeni laina-aika ei ole umpeutumassa, kaapissani on vielä maitoa kahviin ja herkkujakin löytyy juhannukselta jäljiltä. Kylille on vain 20 km, mutta koska minulla ei ole mitään järkevää asiaa sinne, saatan oleskella perähikiän paritalon päädyssäni useita päiviä ilman suurempia fyysisiä siirtymisiä. Astraalikehoni matkustelee kyllä sitäkin enemmän, kun se kerrankin saa aikaa siihen.

Kyllä, olen onnellisesti metsiytynyt!

Päiväni koostuvat kasvimaan rikkaruohotilanteen arvioimisesta, päivän ruokatarjonnan suunnittelusta ja ruokailun sijoittamisesta siten, että suoriudun samana päivänä vielä mahdollisesta juoksulenkistä. Väliajat olen käyttänyt yleiseen elämän menon ihmettelyyn ja auringonkukan kasteluun. Se juo paljon vettä ja pitää substraalista. Satunnaisesti haen myös postin, jos sitä sattuu postilaatikkoon siunaantumaan.

Minulla on myös liuta kesäopintoja, muun muassa nimeltämainitsemattoman projektin animaatioiden suunnittelua, mutta tuntisaldo näyttää tällä hetkellä pyöreää nollaa, enkä tiedä milloin aion tehdä asialle jotain. Ja nyt kun siirryin jutunaiheissa mukavuusalueeltani ahdistusalueelle onkin hyvä aika päättää tämä korpiavautuminen. Kiitos. Tähän postaukseen kului aikaa noin kaksi tuntia. Oikeasti. Voiko tämä olla näin hidasta.

Juhannus kotimaassa

2010-06-24T16:16:00.002+03:00

Kieltämättä pahoitin itse oman mieleni, kun kävelin äsken tänne koulun online edittiin. Ympärillä ihmisten intoilu huipentui tänään alkavan pitkänviikonlopun, juhannusjuhlan ja auringonpaisteen vuoksi ja itsestäni vain tuntuu, etten pysty pitämään lomaa, olisi puuhasteltava hommia eteenpäin.

Nautin kyllä koneella olosta, ei sillä ettenkö (viettäisi) voisi viettää myös kaiken vapaa-aikaani niiden seurassa. Oma macbookkini on yhtä kuin kotimaani, mutta haluaisin silti pystyä liikkumaan myös halutessani ilman sitä. Ajatus, etten voisi ajatella ja olla vapaasti kauhistuttaa ja pelottaa. Miltähän oikeista työoravista mahtaa tuntua, kun heräävät.

Siirrän nyt joka tapauksessa postipaketista tulleesta HD kamerasta materiaalia talteen ja käyn clipit suurpiirteisesti läpi post-it-lappu käsikirjoitusseinällemme. Lepppoista hommaahan tämä on, ei siinä mitään. Yhteensä materiaalia näyttää olevan noin 24 Gt ja oikein herkullisiakin pätkiä seassa. Voisimpa näyttää niistä pari maistiaisiksi.

Toivotan kaikille kauniita kesä(t)öitä! :) Toivottavasti rauha löytää kodin.

Merituuli Venäjältä

2010-06-19T15:04:00.012+03:00

Havaihduin viime yönä laskiessani, että olin ollut sinä päivänä tietokoneella 20 tuntia 22 tuntisen valveilla oloni aikana (jäljelle jäävä 2 tuntia sisälsi siirtymiset työpaikan ja kodin välillä, sekä ravinnon kiertokulusta huolehtimisen).

Tänä aamuna päätinkin pitää sitten aamuvapaata ja päädyin tähän mielenkiintoiseen jonoon klo 11.00.

Tämä "maailman suurin purjelaiva" Sedov on tällä hetkellä kiinnittynyt Oulun Oritkarin satamaan. Jos joku ihmettelee, Esa bloggarimme välityksellä olen alkanut kiinnostua myös meriaiheista. Äimärautiosta satama-alueelle kulkevassa bussissa huomasin olevani jo yhtä innoissaan kuin lasia lääppivät ipanat ja tajusin meneväni katsomaan jotain todella mageeta.

Kannella kävi pieni tuulenvire ja yritin kuvitella seilaavani avomerellä. Haluaisin nähdä miten laivalla oikeasti toimitaan kaikkien purjeiden veivausten kanssa. Köydet olivat nimittäin aivan valtavia ja niitä oli tuhansia.

Olin niin mielissään raikkaasta ulkoilmasta, että suuri väenpaljous ei haitannut. Hyvä, kun Oululaiset eivät nuku. Se itseni jonottama jono ei muuten ollut mitään verrattuna mihin koitokseen klo 13 jälkeen tulleet ihmiset joutuivat. Ja he jonottivat ennen tätä vielä busseihin erikseen. Tilanteen kehittyminen oli yksi ihmetyksen aiheistani.

Tosi hieno paatti kieltämättä oli. Piristävä ja opettavainen kokemus elokuunkin varalle. Yksi asia jäi kyllä hieman kaivelemaan: merimiehet ja -naiset olivat aivan laittoman nuoria. Mietin koko vierailun ajan, missä oikea karsinkomea miehistö mahtaa olla. Noiden kuusitoistakesäisten kollien täytyy olla kaapattu jostain pimeästä venäläisestä pörssistä laivan esittelyviikonloppujen varalle.

Laivassa kierrellessäni ja venäjän tunkiessa läpi minulle tuli mieleen voisiko poikien mukana lähettää kuitenkin jotain sinne Siperiaan. Minea? Toivottavasti olet hengissä.

Mihin Motion pystyy?

2010-06-11T00:03:00.006+03:00

Eilen kovasti ihastuin "Final Cutin" Motioniin, mutta tänä iltana hommat menivät täysin toiseen suuntaan. Mikä lie yliluonnollinen voima, mutta uusi tuttavani ei antanut lainkaan käyttööni mm. "inspector" ja "library" ikkunoita. Myöskään filttereitä tai efektejä ei pystynyt lisäämään layereille. Ei auttanut mikään: erilaiset projektit, layouttien vaihdot, ohjelman sammutus, koneen sammutus. Hommat menivät aikalailla käsille, kun layereitä pystyin vain katselemaan timelinen pyöriessä.

Tekniikka on joskus raivostuttavaa, kun jotain olisi saatava valmiiksi eikä millään tunnu olevan logiikkaa.

Mikä teidän mielipide ja kokemus on Motionista? Kannattaako siihen perehtyä tämän iltaisesta vastoinkäymisestäni huolimatta vai pystyykö jollain toisella ohjelmalle tekemään animointi hommia vielä kätevämmin? Mitä oli ennen ToonBoomia? Onko After Effects lopulta vastaus kaikkeen?

Teknisiä paketteja

2010-06-09T18:57:00.005+03:00

Tänään töiden jälkeen ehdin onneksi postiin, mutta vasta äsken pääsin oikeasti tämän Porin tuliaisen kimppuun. Yli 14 tuntisen tietokoneella istumisen puitteissa still -kuva tästä postilähetyksestä tuntui äärettömän tyhmältä ja siitä innostuneena dokumentointini luiskahti tavanomaisesti vielä astetta typerämmälle tasolle:

Kamera saapui ehjänä perille, kiitos lähetyksestä!

Tulin kyllä hyvälle mielelle nähdessäni vilauksen oikeaa elämää. Täytyy katsoa tarkemmin ja tehdä materiaalin varmuuskopioita koululla varmaan sitten viikonlopun aikana.

Tänä iltana minun oli kuitenkin perehdyttävä Final Cutin ja Motionin käyttöön. Viime yönä turhauduin nimittäin täysin Flashiin ja tarkemmin sen exportointiin (siis tiedostojen ulos viemiseen ohjelmasta haluamassaan muodossa). Uskomatonta, miten se ei ikinä toimi niinkuin haluaisi!

Olisin voinut olla tänään Kristen taidenäyttelyn avajaisissa, Finnkinolla Uneton48 näytöksessä tai juoksulenkillä auringon paisteessa. Menetyksiä kompensoi ihastuttavan oloinen Motion -ohjelma. Sillä voi näköjään tehdä paljon enemmän kuin olin kuvitellut, jopa viilata fonttien välistyksiä yksittäisten kirjainten tarkkuudella!

Tällä hetkellä mietin, onko Flashillä järkevää toteuttaa enää edes grafiikan animointia ja muuttamista PNG sequence:ksi Motionia varten. Käyttääkö joku Flashiä johonkin muuhun kuin nettibannereiden tekoon?

Kesänavat

2010-06-08T18:36:00.000+03:00

Oulussa alkaa hommat käydä aika hiljaiseksi. Anski tuntuu olevan slummiutunut Suomalaiseen peräkylään ja Minea lentää juuri kohti maailman ykkösperäkaupunkia. Mietin, missä minun pitäisi olla vai ollako rauhassa.

Olen odotellut jo pari päivää tärkeää kameralähetystä etelästä, mutta sekään ei anna kuulua itsestään. Vielä tämän viikon voin käydä koululla lounastauolla ja hakemassa vertaistukea medianomien kesään, mutta pääosin toisen ruokalan pöydistä täyttää laitoksen opettajat ja toisen minä. Tämä kesä on kaiketi omistettu osaltani hiljaiseen työntekoon ja urheiluun.

Siispä. Kesän työsuunnitelmaa miettiessäni päätin pyhittää neljän jälkeisen vapaa-ajan heinäkuusta alkaen koulutöille, kun nyt kesäkuussa yritän saada ruokarahaa. Heinäkuun 1. päivä torstaina aloitan todennäisesti ensimmäisenä Iinan hahmovaihtoehtojen suunnittelulla. Tätä ennen minulla on vakaa aikomus lukea myös lainaamani "Using Flash MX" -kirja, vaikkakin laitamme onneksi animaatiot kulkemaan ToonBoom -ohjelmalla eikä Flashillä.

Vaikka kesäkuun alku on ollutkin kylmää ja minua on palellut lähes alati sisällä ja ulkona, sisältä ja pinnalta, uskon että tästä tulee kuitenkin muistettava kesä. Työnteosta veteraanitkin sai kuulemma voimaa.

Flow

2010-06-04T13:36:00.000+03:00

Suoraan sanottuna ei kalat olisi voineet olla kauempana merestä, kun soluttauduimme tyttöjen kanssa muotiblogimaailmaan. Alan ammattilaisen on kuitenkin opittava räpiköimään vaikka hiekassa, jotta kuvaukset onnistuvat. Tajusin asian lopullisesti viime keskiviikkona, kun kävimme vahingossa poikaystäväni kanssa katsomassa uuden Sinkkuelämää-leffan ensi-illassa. Emme olisi voineet erottua enempää massasta moottoripyöräkypärinemme ja tuulenpitävine kamppeinemme, kun koko sali oli täynnä siististi pukeutuneita korkokenkänaisia. Oli kuin olisin palannut ajassa taaksepäin tammikuuhun ja blogiristeilyyn. Sillonkin päälläni oli kamalat vaatteet.

Poliitikkobloggarimme kuvauksissa koin sen sijaan eräänlaisen flow-tuntemuksen. Chromatic Darkin treenikämpällä kamera ohjasi kuin itse itseään ja kuvakulmat tuntuivat aina vain paremmilta ja paremmilta. Kuvassa oli korkokenkien ja täydellisesti oman tyylinsä löytäneiden nuorten naisten sijasta musiikkimiehiä. Tigi-hiuslakkojen sijasta taustalla näkyi Karhu-tölkkejä. Tunsin miltei palanneeni kotiin kameran kanssa, enkä edes juo olutta. Flow.

Ja niin, Siperiaankarkoituksestani voi lukea lisää osoitteessa http://gosiberia.wordpress.com/.

Tänä sunnuntaina nopeat elävät!

2010-05-30T18:53:00.005+03:00

Aikaa on tänään 22.00 asti, jonka jälkeen 22:10 tapahtuu. Kerro minulle (blogin kommentteihin/facebookiin/mihin tahansa) joku ajatuksesi tästä blogista tai dokumentistamme ja saat tänään täyssponsoroidun ruuan illallisseuralla sekä mahdollisuuden valottaa minulle lisää ajatuksiasi.

Älä jännittä. Anna lepopäivän viedä. Päätin tästä kisasta juuri äsken ja päätän myös kuka sen voittaa vai vietänkö aikaa kolmannen persoonani kanssa. Thihii.

Tunteiden kiertokulku

2010-05-23T11:48:00.011+03:00

Tuntuu, että olen käynyt kaikki mahdolliset mielentilat läpi tänä viikonloppuna. Ensin olin suunnitellut viettäväni viimeiset lomapäivät ennen oikeita töitä, jossain muualla kuin Oulussa, mutta junat eivät halunneetkaan minua kyytiin. Niimpä seuraavat vaihtoehdot olivat Uneton48 kisa tai omat ja dokumentin kuvauskeikat. Muka henkisen rauhoittumisen nimissä valitsin jälkimmäisen, mutta molempina öinä haikailin ikävissäni lähes täysin tyhjässä msn:ssä, miksi minäkin en ole nyt uneton.

Oli kuitenkin hyvä (myös dokumentin kannalta), että nukuin. Nyt sunnuntai aamuna on mukava olla: katselen edellisen illan kuvia sellaiset hassut värikkäät rannekkeet kädessäni. En muista saaneeni tälläisiä kuin "pienenä" huvipuistoista.

Lauantaina astuin nimittäin itselleni tuntemattomalle alueelle, kun päädyin kuvaamaan metallia Club Teatrialle. Pitkätukat ála kaljut olivat tosi leppoista sakkia, vaikka tätä lavatanssityttöä vähän ensin jännitti. Kuvasin matskua niin still- kuin videokamerallakin ja ihan hyvin kaiketi meni (tai olen tässä uskossa taas editointipöytään asti). Mutta positiivisin mielin: sitä voi vaan oppia ja vuorotellen nauraa itselleen.

Ainoa huono puoli oli, että keikka oli mielestäni aivan liian lyhyt. Viimeisen setin alkaessa havahduin ja lähden juoksujalkaa vaihtamaan stilliä videokameraan. Kyllä mie tälläistä työtä voisin pidempäänkin tehdä, missä aina unohtaa huolet ja jäykät elämän velvollisuudet. Kiitos vielä Chromatic Darkin pojille!

Hellettä toukokuun kuvausviikolla

2010-05-20T00:26:00.011+03:00

Maanantaina pääsimme suoraan sisälle Oulun kuumimpaan hallinnolliseen ytimeen. Päivä venyi pitkäksi, mutta odotellessakin aika kulki rattoisasti mm. blogien bannerimainontaa tutkiessamme. En voi kieltää, ettenkö olisi ollut aavistuksen innoissani nähdessäni kaupunkimme virallista päätöksentekoa, sitä puhuttua harmaata aluetta.

Tiistai taisi olla ensimmäinen todellinen olkapäiden palamis -päivä. Ainolan puisto oli harvinaisen vaikea haastattelupaikka: joka sopukassa meitä häiritsi joko solisevat purot, 50 centtiset huomioliivimassat, lentokoneet, naulaavat rakennusmestarit, kirkonkellot... Saimme kuitenkin juttua hyvin purkkiin ja loppupäivästä myös kuvausryhmän sisällä aukesi ensimmäinen oikea poliittinen keskustelu.

Keskiviikkona Anskia velvoitti toiset työtehtävät ja saimme Mauran äänittämään. Heti aamusta päivä alkoi kokeilevilla kamera-ajoilla. Itsäni hieman harmitti, ettei meillä ole kyseisestä operaatiosta valokuvia, mutta onnistuneen videoinnin jälkeen Mineasta hersyvä hyvä olo vapautti myös omat ajatukseni. Palasimme sen jälkeen haastattelujen merkeissä kohteeseemme Ainolan puisto. Illalla pääsimme kuvaamaan vielä musiikkia, missä Minea näytti olevan taas kuin kotonaan. Tämä oli toinen kerta, kun itseäni jännitti kuvauksissa mennä puhumaan vieraille ihmisille, mutta oikein rento ja mukava meininki oli.

Torstaina vedettiin viimeiset haastattelut, käytiin erinomaisella lounaalla Kärppäklubilla, puhuttiin elämästä, kuvattiin suunnittelupaleveria ja pakattiin kalusto lopulta autonperään. Koko viikon aurinko helli meitä ihanasti. Purkupalaverissa totesimme, että tämän lämmön voimalla suostumme kuvaamaan elokuun viimeisen setin vaikka myrskyn keskellä.

Hyvän mielen sponsorit

2010-05-18T00:15:00.001+03:00

Koulun puolesta saimme dokumentimme tekoon pienen budjetin sen mukaan, kuinka monta työryhmän jäsentä suorittaa tuotannossa produktio- (eli opinnäytetyö) opintoja. Meille tämä tarkoittaa yhteensä 1215 €:a. Se kuulostaa yksittäisen koulutyön rahoittamiseen hirmuiselta summalta, mutta jokainen varmasti tietää, että raha-asiat ovat huvittava puheenaihe niin kotona kuin eduskunnassakin. Mielenkiintoisin uusi info minulle tänään oli, että Oulun kunnanvaltuuston kokouksen valtuutetuille annettavat palkkiot tekevät (yhdestä kokouksesta) yhteensä n. 10 000 €.

Käytämme omaa budjettiamme lähinnä ihmisten ja kaluston vakuuttamiseen, kuvausreissujen matkoihin ja majoittumiseen sekä tallenteen tekoon. Kuvauspäivien ruokailuja emme voi laittaa budjetin piikkiin, joten olemme etsineet sponsoreita mm. siihen. Niin suuressa maailmassa kuin pienessä Oulussakin sponsorit kuuluvat oleellisena osana elokuvatuotantojen rahoitukseen.

Yhteistyökumppanit helpottavat kuvauspäivien suunnittelua ja käytännön arkeamme todella paljon. Ne vaikuttavat merkittävästi myös henkisellä puolella, mitä iloa ja lisäenergiaa olemmekaan havainneet toisissamme tänä aikana.

Iso kiitos kaikille yhteistyökumppaneillemme!

Golden Rax pitsabuffet, Jyväskylä

Kotipitsa, Jyväskylä

Subway, Oulu

Rosso, Oulu ja Pori

Cafe Bisketti, Oulu

Kärppäklubi

Laajavuori Jyväskylä

Viking Line

H&M

Ranua-Revontuli Oy

Makuuni, Oulu

Yyteri Top Camping

Terveiset lokaatiosta

2010-05-17T19:31:00.000+03:00

Istumme Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa. Voi tätä dokumentintekemisen riemua. Täällä ei saakaan ulkopuoliset puheenvuoroa vain kättä heiluttamalla ja huutamalla koviten "minä minä minä!" joten vähän tylsää on. Meneehän se maanantai-ilta näinkin. Ulkona ei olekaan kuin helle ja patio ja ja.

Vuosi pähkinänkuoressa

2010-05-08T14:10:00.000+03:00

Tämä lukukausi on ollut ehkä rankin ja antoisin koko Oamkissa pyörimiseni aikana. Syksyllä kävin Slovakiassa kahden viikon intensiivisellä dokumenttikuvauskurssilla, josta käteen jäi ihan uskomattomia kokemuksia sekä kymmenen minuutin dokumentti, joka sai erikoismaininnan puolalaisella kansainvälisellä dokumenttielokuvafestivaalilla. Syksyllä opiskelin myös analogista valokuvausta ja pimiötyöskentelyä sekä silkkipainoa. Kevällä saimme vastavierailijoita Slovakiasta ja meidät tutustutti monotypian saloihin maan arvostetuin grafiikkaheebo. Uskaltauduin myös tiedottamisen kurssille, jonka kautta päädyin kirjoittamaan tiedotteita Taitaja 2010 -kilpailun nettisivuille. Lisäksi autoin erästä ystävääni hänen opinnäytetyönsä kanssa valokuvaten ja taittaen koko 34-sivuisen oppaan. Kevät on huipentunut monikamerakurssiin, joka on avannut niin oopperan kuin monikameratyöskentelynkin salat. Koko ajan taustalla on pyörinyt tämä opinnäytetyö kuvausreissuineen, editoimisineen ja suunnitelmineen. Tästä syystä minulla onkin jäänyt esseiden kirjoittaminen vähemmälle ja erään kurssin pienoistutkielma on noin puoli vuotta myöhässä. Sori. Valmistuminenkin on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. On vain niin paljon opittavaa vielä!

Siis ihan hirveää poukkoilua sinne ja tänne, pitkiä päiviä, nopeasti ja paljon litkittyjä kahvikuppeja sekä kalenterin tehokäyttöä.

Alkukeväästä kulutin myös viikon erään 30-sivuisen hakemuksen täyttämiseen, joka poiki north2north apurahan ja kutsun Siperiaan Yakutskiin opiskelemaan kahdeksi kuukaudeksi venäjänkieltä sekä paikallista kulttuuria. Lähtö on maanantaina 7. kesäkuuta. Menen lentäen, koska kaupunkiin johtava ainoa tie näyttää tältä.

Nyt kulutan aikaani viisumi- ja kesäopintotukiasioiden hoitoon sekä matkablogini bannerin suunnitteluun.

Blogidokumentti saa siis pärjätä kesän ilman minua. Elokuussa onneksi lähdemme kuvausreissulle heti kotiutumiseni jälkeen, joten paluu arkeen on nopea ja toivottavasti kivuton.

Ammattitaidon kartuttamista

2010-05-06T13:20:00.009+03:00

Olemme viime viikkoina kartuttaneet ammattitaitoamme erinäisten Oamk:n tarjoamien aktiviteettien kautta. Anski on luonut itseään viisaammaksi mm. piirrustuksen ja maalauksen (PiMan) tunneilla. Ihmisen anatomian tutkimista, piirteitä, liikettä, "vähän enemmän punaista"... Viimeisenä duunina kurssilla maalataan omakuva, jota Anski on väsännyt kunnioitettavalla tarmolla.

Sillä aikaa Minea ja minä olemme pa-pa-pa paiskoneet hommia monikamerakurssilla. Olemme saaneet puukattu itsemme niin korkeakulttyyriseen Taikahuilu tuotantoon, että paikallinen ykköslehtikin on ollut kiinnostunut meistä. Tässä Päivi Kortesojan juttu torstain 6.5. Kalevasta:

Vaikka pääni näyttääkin isolta luurien tai motoristikypärän sisällä, se on onneksi täynnä oopperaa vain kuvausiltoina ja sitä seuraavina öinä. Olemme tähän asti yrittäneet päästä selville oopperan juonenkäänteistä, treenanneet kuvausta ja yhteistyötä tarkkaamohenkilöstön kanssa. Ensi viikolla on sitten edessä kaksi oikeaa ottoa varsinaisesta esityksestä. Jos et saa enää printtiversiota käsiisi, voit yrittää lukea artikkelia isommassa koossa tästä.

Dokumenttia työstämme lähinnä sähköpostikeskusteluissa ja yhteisissä lounastapaamisissa. Tämä viikko on ollut lähinnä suunnittelutyötä ja sponsorien hakemista. Positiivista on, että jos lounaslista ei ole lämmittänyt tarpeeksi mieltä, sen on tehnyt tekun puolen aurinkoa pursuava akvaario ja Marco Bjurström.

Hyvä. Olo. Maanantaina laitammekin sitten tärkeän paketin postiin kohti länsirantaa, siitä myöhemmin lisää...

Vieroitusoireita ennen vappua

2010-04-29T00:17:00.012+03:00

Olen havainnut lieviä vieroitusoireita viime viikkoisesta aktiivibloggaamisestani. Käytännössä olen joutunut kyttäämään pääosin Minean ja Anskin lähettämien kommenttien lisääntymistä ja kirjautunut sisälle palveluun vain nähdäkseni tämän tutun ulkoasun. Nyt minun oli pakko avautua...

Olen tänä keväänä muutenkin havainnut, että ihminen voi todellakin oppia saamaan mielihyvää jostain käsittämättömistäkin asioista, jos niitä vain lähtee käytännössä itse kokeilemaan. Korkeampi tavoitteeni onkin ollut poistaa ennakkoluuloja ja lisätä sopeutumistaitoja. Sitä mukavammin elämä kuulemma etenee, mitä etevämpi sopeutuja tai apina olet.

Olimme suunnitelleet jopa kuvausreissua täksi perjantai-illaksi, mutta suunnitelmat vaihtuvat ja tällä hetkellä perjantai on pyhitetty ehkä viimeiselle opiskelijavapulle. Käsissäni oli pitelemistä, etten nyt julkaisisi meistä luvattomia ryhmäkuvia viime vapulta. Siunausta, tyydyin kuva-arvoitukseen.

Toivon värikästä vappupalloilua teille kaikille!

Henkinen lepopäivä

2010-04-25T18:00:00.000+03:00

Minulle sunnuntait ovat virallisia henkisiä lepopäiviä, joka ei kuitenkaan tarkoita etteikö ne voisi olla tehokkaita. Fyysistä lepopäivää vietin lauantaina, joten optimitilanteessa tänään harrastaisin arkiliikunta, sillä raskaimmat kotityöt kuten perunamaan kääntö tai auton imurointihan on tehty viikonloppuja varten. Harmikseni moiset toiminnot eivät ole minulle läsnä Oulussa, joten päätin lähteä tutustumaan Virpiniemen kevätlaavuun makkaran ja noin 20 villakoiran kanssa.

Varsinkin taidealoihin liitettyä mielikuvaa luppoilusta ja haahuiluilusta on tärkeä harrastaa hieman joka päivä siitäkin huolimatta, että yhteiskunta paheksuu sitä muutoin kuin sunnuntaisin. Tehokkuudesta tulee mieleen yleensä vain näkyvät tulokset, mutta aivoille täytyy antaa energiaa, happea ja materiaalia, jotta luomistyö olisi mielekästä. Kun olen virkistynyt ja levännyt, voin sanoa itselleni, että olen haahuillut tehokkaasti. Lepopäivän tarkoitus on löytää rauhallinen olo.

Kun ajattelen kulunutta viikkoa, tuntuu että ajankäyttöäni on hallinnut blogin kirjoittaminen. En uskonut, enkä halunnut niin käyvän, mutta uskomattoman paljon bloggaus voi viedä aikaa. Kuvittelin pystyväni tähän harrasteeseen puolessa tunnissa ennen nukkumaan menoa. Hah. Vaikka tehoviikkoni tavoitteet eivät toteutuneetkaan unen ja veroilmoituksen osalta, olen ihan tyytyväinen ja hyvällä mielellä.

Alkavalla viikolla osallistun koulun monikamera-työpajaan, joten dokkarin teko jää ehkä hieman vähemmälle huomiolle. Uusi materiaali täytyy kuitenkin käydä läpi ja palaveerata työryhmän kanssa muutamasta mielenkiintoisesta ideasta. Saa nähdä antavatko he minulle enää jatkossa kirjotusoikeuksia tähän blogiin. :)

LAUANTAIN SALDO:

kameralaukun täydennys kahdella muistikortilla ja vara-akulla
kuvauspäivän kesto: 6 h
kuvaussää: lumisade ja pirun kylmä tuuli
ryhmäkeskustelu rakkaudesta
kuvauspäivän jälkityöt: 5 h 30 min
epäterveelliset aterivalinnat
urheilun nollapäivä
karkkilakkoa jäljellä: 7 pv
unta: liian vähän viikon tavoiteesta

Suoraraportointi kentältä

2010-04-24T20:00:00.008+03:00

Mielenkiintoiset terveiset nyt videoleikkeen muodossa päivän touhuistamme kentällä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun testasin Canon 7D:n videokuvaus-toimintoa, joten mukana oli myös erityistä henkilökohtaista jännitettä. Laatua en valitettavasti saanut parannettua, lataus blogiin on näköjään aika kinkkistä. Tänään tälleen, huomenna jälleen. Nyt jos olisi vielä sauna.

PERJANTAIN SALDO:

aamutreeni: -230 kcal
online-edit tyhjennetty tiedostoista
tämänhetkinen materiaalimme (+varmuuskopiot) yhteensä noin 2 teraa
opiskelijakyselyyn vastaaminen: 45 min
uusi taistelu koulun muistikorteista
kalusto pakattu onnistuneesti autoon
päiväunet: 2 h
iltatreeni: -297 kcal
epäonnistunut pyöränkumin korjaus
messenger auki: 1 h
leffavalinta: Un prophete
yöunet: 6 h 10 min

Mikä tää tuottajajuttu on?

2010-04-23T02:05:00.002+03:00

Siis kerrassaan, Taikahuilu-oopperan työryhmä oli kiskonut koko ravintolan itämaisen broileripadan ennenkuin ehdin lounaalle. Ettei vaan olisi jäänyt joku lounasvaraus ilmoittamatta etukäteen..aijai. Kaikenlaista huolimattomuutta sitä voikin olla.

Pyrkiessäni tähän kouluun, minulle on jäänyt mieleen silloisesta haastatteluvaiheesta kaksi asiaa: haastattelijan räikyvän vaaleanpunaiset housut ja se, etten osannut vastata hänelle miksei tuottajan suuntautumisvaihtoehto kiinnosta minua. Kuinka noloa: en edes tiennyt, mitä tuottajat käytännössä tekevät, vaikka leffojen lopputeksteissäkin he ovat niin kärjessä, ettei heitä voi olla huomaamatta. Tänään totean, että valitettavasti meillä ei ole kokopäiväistä tuottajaopiskelijaa projektissamme.

Tuotannolliset tehtävät on ollut pakko ottaa haltuun, jotta pääsemme ylipäätään kuvaamaan. Ne ovat jakautuneet tasaisesti meille kaikille, mutta kieltämättä olisimme hataralla lautalla ilman osa-aikaista blogidoc-tuottajaa, Reettaa. Kuten tänäänkin, nakitin hänet kiinni assarikopilta.

Tuottajat ovat edelleen minulle suurin mysteeri Kotkantiellä. He ovat jotenkin tavattoman vakuuttavia, heitä ei voi epäillä mistään. Ehkä siksi Reetta hoitaakin meillä mm. sopimusten ja projektisuunnitelman teon.

Tulevana lauantaina vedämme uuden keikan, joten kuvausjärjestelyt ovat olleet eilisestä asti käynnissä. Mitä paremmin ja huolellisemmin ne hoidetaan, sitä sujuvammin kuvauspaikalla me (ja tuotannon ulkopuoliset ihmiset) voimme tietysti toimia. Asialistalle voisin poimia ainakin nämä kysymykset.

syödäänkö omia vai sponsorin eväitä
kuvausluvan varmistus
onko kaluston roudaukselle esteitä ja pääseekö auto koululle klo 12
sopimuksiin viimeiset puuttuvat nimet
callsheet tarkistukset ja tulostus asianomaisille
kuvalista ja haastatteluteemat on mietitty ja tulostettu
sataako lauantaina ja miten se hoidetaan

Taidan haluta leffan tai nallen, kun perjantai on pulkassa.

TORSTAIN SALDO:

aamutreeni: -230 kcal
callsheet mietitty
Bellan osa-kasko astui voimaan
aurinko laskee klo 21:18, päivän pituus jo 16 h
iltatreeni: -191 kcal
turvonnut peukalo
musiikkivalinnat: klo 10:30 Stevie Wonder -> klo: 23:20 Bohren & Der Club of Gore -> klo 1:30 Miles Davis
unta: 6 h 30 min

Oton ensimmäiset kuvaukset

2010-04-22T01:40:00.004+03:00

Olimme kuvaamassa Ottoa ensimmäisen kerran viime viikonloppuna 24.-25.4. Lähtö tuli aika lyhyellä valmistautumisajalla ja siksi teemana kutakuinkin: "kaikki mitä saadaa purkkiin on plussaa." Ihan mukavasti saimme kuvaa sekä ääntä, nyt on hyvä mieli.

Koko projektin kestosta varsinaisia kuvauspäiviä meillä on vain muutama prosentti. Minusta ne ovat koneella istumisen vastapainona kaikin puolin oikein innoittavia ja ilmeisesti tämä innostus kattaa muutkin ihmiset.. Yleisillä paikoilla lapset luulevat meitä aikuisiksi (mikä naurettava arvio). Luulevat raukat pääsevänsä uutisiin hyppimällä kameran edessä. Toisaalla autoilijat tölläävät häpeilemättä niin kauan kuin se on mahdollista ja vastaantulijat tekevät yllättäviä kolmiloikkahyppyjä tajutessaan kävelleensä tulilinjaan.

Onhan asearsenaalimme toki vakuuttava, mutta ihailuun tai paniikkiin ei silti mielestäni ole tarvetta. Samana kuvauspäivänä tunteet voivat vaihdella aina turhautumisesta odotteluun, paniikkiin, intohimoon tai (ainakin itselläni) henkiseen orgasmiin. Paineita on näyttää ammattilaiselta, rauhalliselta, pitää kamera teknisesti hallussa ja havainnoida joka suuntaan, ei pelkästään kuvattavaa kohdetta.

Itse olen kuvauspaikan yleisjantunen, jos haastatteluja ei tehdä. Silloin siirryn yleensä sinne still puolelle. Vielä tässä vaiheessa kevättä kuljetan aina kameralaukussani näitä tiikereitä. Monen vuoden kokemuksella ne on hyväksi havaitut ja vakuuttavat. Viime lauantainakin olivat online:ssa.

Nyt varttumaan annetaanko meille räntäsade aamuksi vai juostaanko kimmoisessa auringonpaisteessa. Näin yön hetkenä suon ilolla ne molemmat, tunnen tällä hetkellä suurempaa arvoa ravintolamme lupaamaa Itämaista broileripataa kohtaan.

KESKIVIIKON SALDO:

nukkuminen pommiin/ponniin
palaveri tulevista kuvauksista: onnistunut
postauksien ajastusongelma selvitetty: "ShangShongin" aikavyöhyke
talkoovakuutus Otolle kunnossa
täydellinen repsahtaminen hapankorppuihin
iltatreenit: -523 kcal
ensimmäinen lämmin Bella-ilta
onnistuneet facebook-lähestymiset: 1 kpl
unta: 8h 30 min

Hahmoluonnostelua illulla

2010-04-20T11:30:00.000+03:00

Animaation aloittaminen on kolkuttanut omatuntoani ja eräänä lauantaina yllätyksekseni päädyin Iinan, Oton ja Esan ulkoisen hapituksen tutkimiseen unien sijaan.

Etsin käsiini ensin kaikki mielenkiintoisimmat valokuvat ja aloin tarkastella, mistä kolmikkomme tunnistaa ja miltä he todella näyttävät. Työ tempoi niin mukaansa, että sunnuntai aamuna jokaisesta oli valokuvien pohjalta muutamia luonnosteluja kasvoista, muistiinpanoja ja vaatelistaa.

Ensimmäistä kertaa jätin tämän tyyppisessä vaiheessa perinteisen paperin ja lyijykynän laatikkoon ja käytin Illustratoria ja piirtopöytää. Toinen tuttavuus johon uskaltauduin Esan kohdalla oli Photoshop, jota en ole ennen käyttänyt vanhankansan piirrustukseen. Se tuntuikin todella oudolta ja tunteettomalta, mutta suureksi osaksi tähän vaikutti varmasti teknisen osaamisen puuttuminen. Voisin haluta aiheesta oppitunteja luokkamme sarjakuva-ammattilaiselta.

Olen tässä harkinnut liekkö laitan nähtäväksi mitään, koska konkreettinen työnjälki oli sen verran tylsää, mutta juuri sen takia kuitenkin nyt nämä viivat, koska enempää ette tule näkemäänkään pitkään aikaan. Hähää! :)

Seuraavaksi täytyisi jatkaa vielä luonnostelua ja alkaa pikkuhiljaa karsimaan ja liioittelemaan hahmojen piirteitä. Myös kokonaisuuden tyyli on mietittävä tarkkaan, mutta siihen keskitymme varmaan enemmän toukokuun jälkeen. Tavoitteena on saada aikaan "omistajansa" oloiset ja persoonalliset, helposti animoitavat hahmot.

Tyylistä puheenollen löysin noin pari kuukautta sitten tämän kirja, joka minun oli lopulta ostettava itselleni, kun jäi niin harmittamaan.

"Big book of fashion illustration":ssa on todella hyviä ja kaikilla mahdollisilla tekniikoilla tehtyjä kuvia. Paksu kirja, ei turhia tekstejä, merkitty vain mitä työkaluja on käytetty. (Suomalaisesta kirjakaupasta saat tämän paljon halvemmalla kuin Akateemisesta.)

Tänään on pakko venytellä kunnolla tai muuten tehoviikko on todellisessa vaarassa. Leffan lainaus voisi ehkä auttaa siirtymisessä työpisteeltä lattianrajaan.

TIISTAIN SALDO:

aamutreeni: -204 kcal
plantaari faskiitti molemmissa jaloissa
koululounas: 331 kcal
tulivuorenpurkauksen seuraukset: 1 peruuntunut palaveri
iltatreeni: -357 kcal
valmiit virkatut kukka-amppelit: 1 kpl
unta: 5h

Haastattelussa Iina, Otto ja Esa

2010-04-19T19:16:00.000+03:00

Yleensä dokumenteissa henkilöitä seurataan monen vuoden ajan. Meidän resursseilla tämä onnistuu huonosti, joten kieltämättä pienenä haasteena on käsikirjoittaa henkilöillemme mielenkiintoiset tarinat. Käytännössähän kuvauspaikalla käsis täytyy laittaa taka-alalle ja seurata tilanteita. Nyt yhden kuvausreissun jälkeen pohjatyö tuntuu vielä tärkeämmältä ja hyvin mietityt haastatteluteemat on pakko pohtia tarkempaa kuin olisi ehkä "hyväksi".

Alunperin tätä projektia suunniteltaessa varmasti yksi vähiten halutuista meillä oli juuri käsikirjoitajan-/haastattelin-/näyttelijähuollonpallit. Kolme epäsosiaalista kuvallisen viestinnän opiskelijaa ja ajatuskin journalistisesta hölisijänroolista kauhistutti. Nyt minusta tuntuu, että olen ottanut pienen askeleen kohti sosiaalista yhteiskuntaa. Todellisuudessa tässä ei tarvitse olla kuin (harvoin törkeyden rajoilla pyörivän) utelias, jaksaa kuunnella hiljaa keskeyttämättä, nyökkäillä ja ajatella mitä toinen oikein puhuu. Tämä sopii itseasiassa erittäin hyvin juuri kuvallisen viestijän stereotypiaan.

Olemme tehneet varsinaiset kuvaukset (ja haastattelut) vasta päähenkilömme "nro.1:n" eli Iinan kanssa. Hän oli siinä mielessä suhteellisen "helppo", että hän on kirjoittanut muotiblogia pitkään ja tietää bloggauksesta yleensäkin todella paljon. Jutustelu oli mutkatonta ja tuntui, että ajatukset olivat kehittyneet kompaktiin pakettiin, josta hänen oli helppo purkaa lankoja hymykorvissa.

IINA: http://moumou.indiedays.com

Tällä hetkellä painimme keskittyy päähenkilöömme "nro.2:een" eli Ottoon. Hänen kohdallaan seuranta onnistuu aidosti, koska pääsemme kuvaamaan Oulussa suhteellisen lyhyelläkin varoitusajalla. Otto kirjoittaa blogeja poliittisesta näkökulmasta liittyen ajankohtaisiin aiheisiin, johon myös päivitysaktiivisuus tässä genressä tyypillisesti on sidottu.
OTTO: www.ottosimola.fi/category/vaaliblogi

Kesän lopulla meitä odottaa viimeinen kuvaussetti päähenkilön "nro.3" eli Esan kanssa, joka kirjoittaa lifestyleblogia. Syvennytään häneen tarkemmin lähempänä kesää, mutta mielenkiinnolla odotamme kyllä tätä keikkaa, ei vähiten sen ajankohdan takia.

Yksi parhaita tekijöitä tässä projektissa on, että tutustuu aivan erilaisiin ihmisiin ja piireihin. Ihmiset ajattelevat ja uskovat, järjestävät arkensa ja energiansa toisistaan niin vastakkaisiin asioihin. Se on jännää, sytyttää minut. Kaikki ihmiset voisivat mielestäni haastatella toisiaan enemmän.

MAANANTAIN SALDO:

aamutreeni: -179 kcal
kuvauskalusto palautettu klo 8.30
blogitekstiluonnoksia: 7 kpl
koululounas: 612 kcal (1,60 €)
aurinkoinen sää (3,4 astetta klo 16.00)
Oton sopimuspaperit toimitettu yksikönjohdolle
onnistuneet yhteydenotot päähenkilöihin facebookin kautta: 0 kpl
iltatreeni: -319 kcal
messenger auki: 10h
unta: 5 h 30 min

Kohtaaminen käsiksen kanssa

2010-04-18T23:01:00.000+03:00

Viikkoni alkaa netissä yleensä sillä, että paneudun heti herättyäni koulumme alkavan viikon lounasruokalistaan. Joku voisi sanoa, että se antaa pohjan päivieni kululle ja elämäni suunnalle. Nyt tarvitaan kuitenkin luovia ratkaisuja...

En olisi uskonut, että niinkin konkreettinen asia kuin ihmisen itsekkyys ja himo voivat vaikuttaa konkreettisiin arkitoimiini näin voimakkaasti. Ravintolamme nimittäin ilmoittaa nettisivuillaan, että (lakkojen ja työnseisauksien takia) "tavarantoimituksissamme voi ilmetä puutteita ja myöhästymisiä. Nämä saattavat aiheuttaa suuriakin muutoksia ravintolamme ruokalistaan. Lista ei samasta syystä ehkä myöskään ole ajan tasalla ravintolan nettisivuilla."

Listaa ei ole siis päivitetty ja aloitan varmalla nakilla: Nalleruispuuro sekä maito. Lähden koululle jo hyvissä ajoin hoitamaan ensin käytännön roudausta ja päivittämään sitten mieltäni käsikirjoituksen suhteen. Toivottavasti pystyn normaaliin työpäivään.

Maalis-huhtikuussa olemme eniten pohtineet juuri käsikirjoitusta: ristiriitoja, yhtymäkohtia, kasvamista ja henkilöiden tavoitteita. Konkreettisesti olemme listanneet mm. mahdollisia kuvauspaikkoja ja -aikoja. Pari viikkoa sitten lopulta kävikin odotetusta: järjestelmävastaava päässäni kehotti minua ostamaan nelivärisiä post-it lappuja.

Samana iltana käsis sai jo tälläisen muodon:

Seinä helpottaa meidän toimintaa myös leikkausta ja animaatioita suunniteltaessa. Minusta se näyttää tänään jo oikein pätevältä.

Laajempi tavoitteeni tällä hetkellä on pureutua päähenkilöihimme ja urkkia lisätietoja. Haluan tietää heidän ajatuksiaan ja keskustella maailman asioita halki, jotta käsikirjoituksessakin voitaisiin päästä vielä eteenpäin.

Miten tekstien julkaisun voi ajastaa, te asiantuntijat?

aamuyö-terkuin,

Elisa

Tehoviikko nro.1

2010-04-18T22:52:00.000+03:00

Vappuun on kaksi viikkoa. Henkilökohtaisen tehoviikkoni sekä blogihiljaisuutemme innoittamana päätän kokeilla nyt viikon ajan muotibloggareilta oppimaani "aamupala-bloggausta". Hieman jännittää kuinka onnistun, mutta vireys tuntuu olevan nyt haarukassa, joten edetään.

Vaikeinta tälläisessä tiivistahtisemmassa kirjoittamisessa tulee varmaan olemaan sensuurirajan ylläpitäminen. Minusta kun aina tuntuu, että kirjoitan tässä vain tutuille sähköpostia. Toinen tehoviikon kärkihaasteistani on nukkua tarpeeksi yöllä ja täyttää veroilmoitus.

Paluu arkeen

2010-03-22T02:05:00.000+02:00

Olemme viime viikot keskittyneet dokumenttimme tuotannollisiin asioihin. Käsikirjoitusta ja taiteellisia ideoita täytyy vähän viilata. Ilokseni voin myös kertoa, että olemme lyöneet lukkoon ja jopa tavanneet dokumentin kaksi muuta päähenkilöä. Tai minä en päässyt toiseen tapaamiseen ollenkaan maatessani flunssan kourissa peiton alla kotona, mutta Ellu ja Anski kävivät tutustumassa toiseen bloggariimme ja heidän terveisensä ja fiiliksensä olivat positiiviset. Myöskin bloggari numero kolmen tapaaminen meni hyvin ja olemme kaikki todella innoissamme, harmi että pääsemme aloittamaan kolmosbloggarin kuvaukset vasta kesällä. Mieli tekisi päästä sorvin ääreen heti!

Nyt meillä on kolme täysin erilaista bloggaria, jotka kirjoittavat ihan eri asioista eri motiivein. Täytyy sanoa, että vaikka bloggareiden löytäminen vei kaiken kaikkiaan melkein puoli vuotta, oli kaikki se vaivannäkö ja vitkastelu sen arvoista. Puolessa vuodessa tuli kahlattua läpi satoja erityylisiä ja -teemaisia blogeja ja ajan kanssa ajatukset kypsyivät ja dokumentin luonne ja tyyli selkenivät. Loppujen lopuksi kävi niin, että kaikki joita kysyimme dokumenttiimme mukaan, suostuivat.

Nyt keväällä kuvaamme Oulunseudulla toista bloggariamme hieman pitemmällä aikavälillä. Ennen kuvauksia on kuitenkin vielä ihan älyttömästi hommaa. Ja kuvausten jälkeen ne hommat sitten vasta alkavatkin!

Litterointi melkein valmis

2010-02-18T23:33:00.000+02:00

Blogimme linkki pääsi OAMK:n virallisille blogisivuille.

Litterointi on lähes valmis. Huomenna käyn läpi loput lauantain ja sunnuntain kuvista. Aikamoinen homma on muuten kirjoitella kymmenen tuntia videokuvaa aikakoodeineen ylös. Haastattelumateriaaliakin on monen tunnin edestä. Litterointi helpottaa kuitenkin merkittävästi käsikirjoitusta, joten pakkohan se on tehdä. Ja onneksi hommaa ei tarvitse tehdä yksin!

Kommenttiboksi avattu ja kilpailu julistettu!

2010-02-09T22:06:00.000+02:00

Höhöö. Tervetuloa kommentoimaan kommelluksiamme myös te anonyymit!

Voitaisiin myös laittaa näin "päivä jona selvisi että 17 minuuttia materiaalia on hukassa" -päivän kunniaksi kilpailu pystyyn: Kun blogimme kävijälaskuri napsahtaa 10 000:een, teemme jotain jännää, hurjaa tai erilaista. Tai vaihtoehtoisesti kerromme jotain yksityiskohtia tuotannostamme tai teemme jonkin hassun teemapostauksen. Sinun tehtäväsi on kertoa, mitä tai minkälainen tuo jännä asia tai teemapostaus voisi olla! Päätämme voittajan oman päämme mukaan ja katsotaan sitten, miten palkitsemme voittajan. Vastaukset tämän postauksen kommenttiboksiin, kiitos!

Epätietoisuus materiaalista

2010-02-09T15:48:00.000+02:00

Tänään ollaan ensimmäistä kertaa oikeasti selaamassa videomateriaalia ja hihhuli hei, yksi tärkeimmistä muistikorteista on hukattu/vioittunut/täysin paskana. Joka tapauksessa materiaalia puuttuu.

Online editissä, jossa tällä hetkellä koululla työskentelemme on aika ahdistuneet tunnelmat, kun yritämme miettiä, mistä ongelmat johtuvat. Koululta ei löydy apua Final Cutin käyttöön, eli googlen ja omien turpiemme varassa ollaan.

Aiemmin tänään myös ohjaavat opettajat antoivat varoituksen sanan HD materiaalin ja animaatioiden yhteensovittamisesta. Lähinnä ongelmia voi tulla, kun suuria tiedostokokoja siirrellään ohjelmasta toiseen. HD materiaalin pyörittelystä ei tunnu löytyvän kokemuksia koko talon sisältä, joten pian pitäisi päästä testaamaan myös tekniikkaa.

Nyt kuitenkin painimme käytännössä tämän muistikorttiongelman kanssa. Tällä hetkellä näyttää, että olemme onnistuneet importoimaan eli tuomaan koneelle saman materiaalin kahteen kertaan kirjoittaen ne toisella kerralla väärän kansion päälle. Eli yhden kortin materiaali löytyy nyt tuplana ja yksi puuttuu kokonaan.

Seuraava polkummme kaiketi liittyy mörkö ohjelmiin. Onko kovalevyn jyrättyjen tiedostojen palauttaminen tässä kohtaa mahdollista ja miten se käytännössä tapahtuu.. Vinkkejä, kukaan?

Keikkakuvia

2010-02-05T02:24:00.000+02:00

Luulin tietäväni, mitä tilaan omaani. Kotipitsa sponsoroi kiitettävästi meidän lounas torstain.

Lähinaapurissamme Ruotsissa kuvaamista rajoitti kylmä ilma ja aika nihkeästi irtoavat kuvausluvat.

Näin, hienoa tytöt. Tämän takia minä vastaan tässä projektissa mm. still kuvista. ;)

Meilläpäin muodissa

2010-02-05T02:07:00.001+02:00

Kokosin perjantaisen kuvauspäivämme asustuksen tähän tyylikkääseen, ensimmäiseen valokuvamateriaalia sisältävään postaukseen. Toimin seuraamiemme muotiblogien innoittamana ja siksi halusinkin nostaa esiin omat intohimomme kohteet.

Kuvausryhmä tuli kuvatuksi

2010-02-03T19:55:00.000+02:00

Bongasin meidät Elisan kanssa Heijastuspinta-blogista. Ollaan niin professionaal että!

Maailma tuntuu niin pieneltä nykyään. Jään sitä pohtimaan nyt yksinäisiksi illan tunneiksi. Huomenna aloitamme ankaran materiaalin litteroinnin heti melkein aamusta. Päätimme että kirjoitamme melkein kaiken kuvissa näkyvän ja kuuluvan paperille ja lähdemme purkamaan materiaalia sitä kautta. Otamme myös yhteyttä seuraavaan uhriimme..eikun siis dokumenttimme päähenkilöön.

Työmatka baariin

2010-02-03T13:32:00.000+02:00

Eilen illalla suuntasimme tutustumaan Oulun Doc Loungeen, jonka ideana on esittää dokumenttielokuvien parhaimmistoa maailmalta viihtyisässä baarimilijöössä. Yllätyin baarin huomattavasti parantuneesta ulkoasusta, mutta ennen kaikkea lämpimästä tunnelmasta ja vapaasta pohdiskelevasta keskustelusta, jonka "We live in public" -leffa nosti. Voin suositella kyseisiä tiistai-iltoja jokaiselle.

Muutamia uusia ratkaisuja nousi myös omaan idealistaamme sekä tottakai, kunnianhimoinen tavoite saada oma dokumentimme lopulta tuonne maailman areenalle. :)

Tsemppiä kaikkien päivään,

Elisa

Pitää olla pikkasen matskuu, matskuu, matskuu...

2010-02-03T13:10:00.000+02:00

Kamera kävi reissun aikana yli kymmenen tuntia. Sitä vain tulin tänne kertomaan.

Hyvä olo

2010-02-02T14:28:00.000+02:00

Ensimmäinen kuvausreissu oli kaiken kaikkiaan mitä kiehtovin. Ihmisten ja maailman menon keskellä oli ihana olla tekemässä töitä. Mielenkiinnolla odotan projektimme kulkua, koska pystyimme tavalla ja toisella yllättämään itsemme jo nyt.

Käsikirjoitus oli tarkoitus laittaa unholaan kuvausten ajaksi ja käytännössä työt sujuivatkin jouhevasti aikalailla päähenkilömme päivärytmin mukana. Dokumentin pohjimmaisten tavoitteiden ja ristiriitojen saavuttamista pyöriteltiin kuitenkin ajatuksissa 24h. Onnen tunteita havaittiin mm. myöhäisiltojen purkupalavereissa, kun peliä ei oltu "menetetty" vaan seuraavana päivänä voisimme kuvata tai kysyä vielä samojakin asioita. Tuntui, että koko ajan olisin halunnut olla sormi kameran liipasimella, ettei vain poreilevimmat herkkut menisi ohi.

Nyt koti Oulussa eniten tietysti huolettaa, saimmeko nauhalle tarpeeksi tuota poreilua.

Parhaimpina tuomisina itsessään ei niin kuplivalta risteilyltä oli Tukholman vanhan kaupungin fiilis sekä lukuisat reput ja pussukat, joiden lisääntymistä laivasta poistumisen jälkeen en pysty kieltämään. Niiden kannatteleminen antoi kuitenkin loistavan korvauksen muuten täysin urheiluvapaasta työviikosta. Ehkä eniten omaa hauskaa meille taas toi äijämäinen ja käytännöllinen pukeutumistyylimme keskellä muotibloggaajien hienostunutta viidakkoa.

Tärkeää olisi pian päästä kiinni myös muihin blogigenreihin, jotta kokonaisuutta pystytään rakentaa ja taiteellisia tunteita alkaa konkreettisesti purkamaan henkilöiden tasolle. Tämän viikon lopulla alamme perehtyä enemmän myös animaatioon, jonka toimivuudesta on tällä hetkellä lähes kaikki auki, ja kiinni.

Talvisin terkuin, Elisa

Tänään tällee

2010-02-01T14:14:00.000+02:00

Apua mikä reissu! Meitsi lähti matkaan kahden tunnin yöunilla. Kamaa oli ihan älyttömästi ja aikataulu tiukkaakin tiukempi. Kaksi kuvauspäivää Jyväskylässä, loput Helsingissä ja laivalla ja Tukholmassa. Kuvaukset menivät hienosti, teknisiä ongelmia ei ollut kerrankin yhtään, kiitos koulun uutuuttaan kiiltelevän kameran ja toimivien äänitysvehkeiden (sekä rautaisen ammattitaidon!).

Nyt aivot sanoo PoKS. Kotiin oli niin ihana palata. Sitten kun tästä kuvausreissun aiheuttamasta väsymyksestä ja shokista selviää, alkaa armoton materiaalin läpikäynti ja käsikirjoitus. En edes uskalla laskea, kuinka monta tuntia meillä on kuvamateriaalia koko reissulta. Eiköhän tästä euforisesta "kaikki meni hyvin" -tilastakin päästä nopeasti maan pinnalle, kun ruudulle lävähtää kuvattu matsku kaikkine virheineen ja puuttuvine kuvineen.

Kaiken kaikkiaan meidät otettiin hyvin vastaan kaikkialla, vaikka pyörimmekin uunoina Mauno Ahoset korvilla isojen äänitysvehkeiden ja kameroiden kanssa. Päähenkilömme oli erittäin joustava ja jaksoi kanssamme hyvin, vaikka kuvattavana olo ei varmasti ole helppoa. Ihmisiä kiinnosti kovasti, mitä olemme tekemässä. Aina ei jaksanut ohikulkijoille selittää, mitä teemme, joten vetosimme salassapitovelvollisuuteen. Muut bloggaajat kokivat varmasti läsnäolomme kiusalliseksi, mutta yrittivät kaikin keinoin unohtaa olemassaolomme. Jos viesti menee tätä kautta perille, haluaisin kiittää kaikkia kameran eteen sattuneita. Kiitos myös työryhmälle, joka väsymyksestä huolimatta jaksoi pitää lipun korkealla.

Se pitää vielä sanoa, että kun sen jättitavaramäärän kanssa ottaa illalla väärän ratikan kamalassa pakkasessa ja lumipyryssä, tarvitaan pitkää pinnaa ja huumorintajua. Sitä piti vähän etsiskellä tuossa viime torstaina. Ja kun sunnuntaina tavaramäärä on lisääntynyt puolella ja ratikassa lipuntarkastaja tulee kyselemään lippujen perään, siinä tarvitaan pinnan ja huumorintajun lisäksi myös sitä lippua, jota ei löydykään mistään, vaikka sen hetki sitten on survonut taskuunsa.

Lipuntarkastaja: Matkalippujen tarkistus.
Minä: Hetkinen. Täällä se jossain on.
Lipuntarkastaja: Jospa istuisitte tuohon alas niin voisi se lippukin paremmin löytyä.
Minä: Ei kun mulla on tässä tätä tavaraa niin paljon.
Lipuntarkastaja: Katsoppa lompakosta, yleensä se on siellä.
Minä: Ei se siellä, kyllä minä sen taskuun laitoin... Tuosta sen juuri kuskilta ostin.
Lipuntarkastaja: Niin sinulla siis on kertalippu.
Minä: Juu. No missä se nyt on? (Kaivan taskustani esiin kasan kolikoita ja käyttämättömän koirankakkapussin)
Lipuntarkastaja: (Tarkistaa muiden matkustajien lippuja ja palaa kohdalleni tuijottamaan)
Minä: TÄSSÄ! (Lippu löytyy taskusta, jota olen juuri pari minuuttia kaivanut)
Lipuntarkastaja: Kiitos, hyvää matkaa.

Way to go!

2010-01-29T15:37:00.000+02:00

Jyväskylän kuvaukset ovat nyt takana! Kuvausryhmä on siirtynyt Helsinkiin ja toivottavasti jo tässä vaiheessa laivaan kuvaamaan muotibloggareiden edesottamuksia risteilyllä Suomen muotibloggareiden lähimpään mahdolliseen muotimekkaan Suomesta katsottuna, eli Ruotsin Tukholmaan. Allekirjoittanut palasi eilen Ouluun hoitamaan muita velvollisuuksia ja tytöt (Minea & Elisa) hoitavat homman kotiin kahden hengen kuvausryhmällään.

Kuvaukset MouMoun asunnolla ja Jyväskylän katukuvassa sujuivat hyvin, saimme paljon toivottavasti käyttökelpoista materiaalia sekä haastatteluiden että kuvituskuvan muodossa. Kuvauspäivät olivat rankkoja, kuten etukäteen arvelimmekin ja erityisesti ulkokuvat tuottivat tuskaa koko poppoolle, koska pakkanen ja tuuli olivat kumpanakin päivänä (ke & to) todella purevat.

Yllätykseksemme tekniikka ei tuottanutkaan ongelmia ainakaan tuon kahden päivän aikana ja Elisan järkkäämässä kuvausaikataulussa pysyttiin todella hyvin. Yllätykset paljastunevat sitten ensi viikolla koneen ääressä, kunhan pääsemme kurkkaamaan kuvaamaamme matskua tarkemmin!

Teleporttaan jaksamista pienelle kuvausryhmällemme sinne sadan (100 !!!) muotibloggarin sekaan ja ruotsinlaivan baareihin, siellähän te kuitenkin olette! :D

Viime hetken säätämistä

2010-01-26T17:37:00.000+02:00

Tänään on kannettu kamoja oikein urakalla. Testasimme mikit ja piuhat ja kamerat ja kaikki. Hoidimme myös loppuhetken pikkujutut, kuten risteilyn liput ja vakuutukset. Laskeskelin tässä, että reilusti yli sata tuntia olen tehnyt töitä produktion eteen, emmekä vielä ole kuvanneet sekuntiakaan.

Huomenna starttaan auton puoli viideltä aamulla ja lähden hakemaan muita tyttöjä. Kamalan aikainen herätys ja sitäkin rankempi päivä ja viikko edessä. Onneksi päähenkilömme vaikuttaa todella mukavalta tytöltä ja saanemme aamumakukahvit Jyväskylään saavuttuamme. Arvaavatkohan jo kaikki, ketä olemme menossa kuvaamaan?

Jännitys kasvaa

2010-01-24T22:23:00.000+02:00

Olen nyt muutamana yönä nähnyt painajaisia tulevista kuvauksista. Mielessä pyörii kaikki mahdollinen, mikä voi mennä pieleen. Jännittää. Jännitystä ei kuitenkaan saa näyttää. Ongelmat pitää ennakoida.

Ennakoitavia ja tehtäviä asioita:

Varaa viimein majapaikka Jyväskylästä
Tulosta kartat
Testaa kuvauskalusto
selvitä juna-aikataulut
selvitä, missä ja miksi risteilyn tilausvahvistus viipyy
hanki lisää sponsoreita
vakuuta kalusto
printtaa sopimukset ja muut laput
tulosta sähköpostit

Kun ongelmat ja jännityksenaiheet on kartoitettu ja hoidettu pois alta, on aika antaa hommien mennä eteenpäin omalla painollaan ja nauttia prosessista. Vaikka kuvausreissut ovat äärettömän stressaavia ja rankkoja, on niissä silti sitä jotain.

ps. Anski teki meille hienon uuden bannerin. Se kuvaa tätä työvaihetta stresseineen, suunnitelmineen ja post it -lappuineen.

Valoa tunnelin päässä

2010-01-21T16:02:00.000+02:00

Pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi tänne kirjoiteltiin. On aika pistää tämäkin blogi ajantasalle. Bloggaukseenhan kuuluu oleellisesti myös bloggaustauot, se olkoon selityksemme hiljaisuudelle. Empiirinen tutkimus.

Teemme siis dokumenttia, jonka aiheena on bloggaaminen. Olemme Oulun seudun ammattikorkeakoulun kuvallisen viestinnän opiskelijoita ja teemme opinnäytetyötämme. Sen enempää emme tässä vaiheessa vielä kerro. Hyvään tarinankeerrontaan liittyy olennaisesti se, että kaikkea ei kerrota kerralla ja että katsoja jää odottamaan, miten tarina etenee ja mitä päähenkilölle käy. Domunetissamme on omat päähenkilöt, mutta tässä blogissa päähenkilöitä olemme me itse ja dokumenttimme.

Syksy meni nopeasti. Sopivien bloggareiden etsiminen oli hankalaa. Vaihtoehtoja oli liikaa, kaikki olivat niin hyviä ja erilaisia. Lopulta teimme päätöksemme ja lähestyimme joulun aikaan erästä bloggaria. Hän onneksemme suostui. dokumenttiimme tulee kaksi muutakin bloggaria, mutta keskitymme heihin tarkemmin myöhemmin.

Kuvaukset käynnistyvät ensi viikolla, jolloin lähdemme ensimmäiselle kuvausmatkallemme. Ensin vierailemme Jyväskylässä, sitten hyppäämme laivaan ja osallistumme blogiristeilylle. Olemme hyvillä mielin, odottavaisia ja jännittyneitä. Tästä alkaa seikkailu, jota dokumentinteoksikin kutsutaan.

Blogikyselyn hedelmiä

2009-10-03T15:10:00.000+03:00

Perjantai-illan treffit

2009-10-03T01:31:00.000+03:00

Tämä on ensimmäinen, aito kosketukseni blogimaailmaan. Mietin tässä, miten ykkösbloggaajat ovat mahtaneet menettää neitsyytensä.. Ehkäpä jopa minun kaltaisessani herkän rauhallisessa tilassa, viinilasin ääressä. Minun olisi pitänyt ehkä kysyä tätä etukäteen: saako blogista poistettua kerran julkaistuja tekstejä? Toisaalta voin vedota lapsenmieliseen uteliaisuuteeni kokeilla tätä, mikäli vastaus on kielteinen. Painan siis kohta "julkaise teksti" nappia, kerrassaan jännittävää.

Tämän blogin aihe on tosiaan dokumenttiprojekti, joka käsittelee bloggausta.

Yhden asian olen tähän mennessä jo oppinut blogeista: liian pitkät kirjoitukset ajavat taantumaan. Siis.

Tänään tälleen, huomenna jälleen.

-Ellu